Työntekijä voi sitoutua olemaan vapaa-ajallaan tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Tätä kutsutaan varallaoloksi, jota ei lueta työaikaan. Työntekijää ei voida määrätä varallaoloon, jos siitä ei ole sovittu hänen kanssaan työsopimuksessa tai muuten.

Työntekijällä ei ole velvollisuutta suostua varallaoloon, jos sopimusta ei ole tehty.

Varallaolosta

  • on maksettava korvausta. Suuruus vaihtelee työehtosopimuksittain 20–50 prosentin välillä. Korvauksen on oltava sitä suurempi, mitä sidonnaisempaa varallaolo on.
  • luetaan työajaksi työntekoon käytetty aika.

Joidenkin työehtosopimusten mukaan (mm. KVTES ja AVAINTES) varallaolo voidaan korvata myös antamalla työntekijälle rahakorvausta vastaava vapaa-aika säännöllisenä työaikana.

Viranhaltija ei saa kieltäytyä varallaolosta, jos se on työn laadun ja erittäin pakottavien syiden vuoksi välttämätöntä.

Varallaolosta sopiminen työsopimuksessa

Jos työnantajalla ei ole tarvetta teettää varallaoloa jatkuvasti, suostumus kannattaa antaa joka kerran erikseen. Sopiessaan varallaolosta työntekijä antaa samalla suostumuksensa varallaoloaikana tarvittavaan lisä- ja ylityöhön.

Työnantajan on annettava työntekijälle varallaolosta selkeät ohjeet, joissa on todettu esimerkiksi työpaikalle saapumisen enimmäisaika.

Varallaolon pituus ja toistuvuus eivät saa haitata kohtuuttomasti työntekijän vapaa-ajan käyttöä. Varallaolosta on säädetty työaikalaissa ja työehtosopimuksissa.

Työehtosopimukset

Case: varallaolo

Työnantajan mukaan osa työvuoroista oli vapaamuotoista varallaoloa. Tosiasiassa ensihoitajan piti olla työpaikalla välittömässä valmiudessa koko vuoron ajan.

#Tehyauttaa

Työnantaja joutui korvaamaan ensihoitajalle yli 10 000 euroa.