Terveysasemia, sairaaloiden osastoja ja kokonaisia vanhuspalveluyksiköitä on suljettu. Leikkauksia siirretään. Kotihoidon asiakkaat jäävät vaille perushoitoa. Hoidon laatu kärsii.
– Kansalaisten perustuslain mukainen oikeus hoitoon on vaarantunut. Korona tulee jättämään valtavan hoitovelan. Tilanne on vakava. Jopa Euroopan komissio on suosittanut Suomea puuttumaan alan henkilöstöpulaan ja varmistamaan järjestelmän kantokykyä, kuvaa Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen.
Pula on karu myös tilastojen valossa. Sairaanhoitajat ovat työvoimapula-ammattien listalla sijalla 1. ja lähihoitajat sijalla 2. Sosiaali- ja terveyspalveluissa jäi TEM:in mukaan saamatta 32 000 työntekijää vuonna 2020 työvoimapulan vuoksi. Väestön ikääntyminen lisää koulutetun hoitohenkilöstön tarvetta. Vanhuspalveluihin arvioidaan tarvittavan 30 000 työntekijää lisää tällä vuosikymmenellä. Lisäksi on korvattava eläkkeelle siirtyvä hoitohenkilöstö.
Suomi ei pärjää vertailussa. Käytämme sosiaali- ja terveydenhuoltoon miljardeja vähemmän rahaa kuin Ruotsi, Norja ja Tanska. OECD:n mukaan Suomi käytti vuonna 2020 sosiaali- ja terveydenhuoltoon 9,6 % bruttokansantuotteestaan, kun Ruotsi käytti 11,4 %. Yhden prosenttiyksikön ero merkitsee rahassa noin 2,5 miljardia euroa. Hoitajajärjestöjen mukaan sote-sektoria on Suomessa alibudjetoitu vuosia.
Sote-järjestelmän heikko kantokyky korostui pandemiassa. Laajoja rajoituksia tarvittiin myös riittämättömäksi tehostetun palvelujärjestelmän vuoksi. Kantokykyä ei voi kuitenkaan vahvistaa, jos henkilöstöä ei ole saatavilla. Resursointi on arvovalinta.
– Muutkaan toimenpiteet hoitajapulan ratkaisemiseksi eivät tule auttamaan, jos perusasia eli palkkaus ei ole kunnossa. Pintaremontti ei riitä, kun perustus on sortunut, sanoo SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola.
Hoitajajärjestöt vaativat Suomen hallituksen sitoutumista erilliseen pelastusohjelmaan, joka turvaa naisvaltaisen hoitoalan veto- ja pitovoiman.
Palkkauksen parantamista koskeva ohjelma tulee neuvotella työmarkkinaosapuolten kesken itsenäiseksi virka- ja työehtosopimukseksi, mutta rahoitus ohjelmaan on saatava valtiolta. Valtio vastaa hyvinvointialueiden rahoituksesta 1.1.2023 alkaen.
Ohjelmalla tulee nostaa sote-henkilöstön tehtäväkohtaisia palkkoja seuraavien viiden vuoden aikana 3,6 % vuodessa tavanomaisten ostovoimaa turvaavien sopimuskorotusten lisäksi. Ohjelman kustannukset ovat vuositasolla 306-353 miljoonaa euroa sisältäen kaikki työvoimakulut.
Pelastusohjelma säästää kustannuksia pitkällä aikavälillä. Paheneva hoitajapula johtaa sekä palkkakilpailuun että hoidon viivästymisestä aiheutuviin kustannuksiin. Pelastusohjelmalla kyetään vastaamaan tilanteeseen hallitusti, ennakoivasti ja tasa-arvoisesti. Ohjelma on mahdollista toteuttaa, tästä on kansainvälisiä esimerkkejä.
– Tämä maksaa ja sitä on turha kauhistella, kun asiat on päästetty tähän pisteeseen. Kansalaisten perustuslaillinen oikeus hoitoon ei toteudu ja järjestelmä horjuu pahasti. On arvovalinta päättäjiltä, mihin rahaa käytetään. Se mihin Suomella ei ole varaa, on menettää hoitajat, sanoo Rytkönen.
Ydinkysymys on Suomen alhainen panostus sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Jos Suomi käyttäisi saman osuuden kuin Ruotsi OECD-vertailussa, Suomen tulisi lisätä 4,2 miljardia sote-sektorille.
Hoitajat ovat kyllästyneitä vastuunpakoiluun. Palkkakysymystä pakoilee milloin hallitus, milloin työnantaja.
– Pallottelun pitää loppua. Palkkauksen parantaminen on työmarkkina-asia, mutta ihan yhtä lailla se on valtiovallan ja poliitikkojen asia. Tämä on kaikkien niiden asia, jotka tarvitsevat sote-alan ammattilaisia syntymästä siihen viimeiseen hengenvetoon, toteaa Paavola.
Lisätietoja:
SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola, p. 050 527 5085
Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen, yhteys erityisavustajan kautta p. 040 054 0005
SuPerin edunvalvontajohtaja Anne Sainila-Vaarno, p. 050 310 1492
Tehyn toiminnanjohtaja Else-Mai Kirvesniemi, p. 050 346 0847