Molempien liittojen jäseniä on hiertänyt pidempään palkkakehityksen pysähtyminen sekä lomarahaleikkaukset. Julkisen sektorin naisvaltaisen alan pienipalkkaiset työntekijät ovat joutuneet taantuman maksajiksi.
Hoitoalan vetovoima on toistaiseksi vielä ollut hyvä. Työntekijät kokevat työn merkitykselliseksi ja arvokkaaksi. Työn kuormittavuus on kuitenkin viime vuosina kasvanut. Koulutettu hoitohenkilöstö on yhä kovempien haasteiden edessä. Asiakkaiden määrä kasvaa väestön ikääntyessä ja potilaat ovat yhä vaikeahoitoisempia. Jatkuva muutos ja tempoilevat uudistukset kuormittavat työpaikoilla. Palkka on koulutukseen, työn vaativuuteen ja kuormittavuuteen nähden riittämätön. Palkalla on myös vaikea tulla toimeen esimerkiksi pääkaupunkiseudulla.
- Suomen talous on lähtenyt ennakoitua nopeampaan kasvuun. Ei ole reilua, että huonoina aikoina pienipalkkaisia vaaditaan talkoisiin ja puhaltamaan yhteen hiileen. Ja sitten, kun talous kääntyy nousuun, annetaan ongelman vain olla. Hoitajien palkkatasolla kaikki tulot menevät elämiseen eli kotimaiseen kulutukseen. Palkankorotukset parantavat tämän joukon ostovoimaa ja vahvistavat siten myös taloutta, sanoo SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola.
- Hoitajien työtä arvostetaan kyllä juhlapuheissa, mutta arvostus ei näy palkassa eikä kelpaa maksuvälineeksi arjessa. Hoitajia on siirtynyt pois sote-alalta, ja he ovat haluttua työvoimaa esimerkiksi muilla palvelualoilla. Myös muiden maiden kiinnostus rekrytoida Suomesta alan osaajia on lisääntynyt viime aikoina, muistuttaa Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden laatu ja saatavuus ovat rakenneuudistuksista riippumatta lopulta työntekijöiden osaamisen varassa. Ilman koulutettua hoitohenkilökuntaa näitä palveluita ei ole eikä muu yhteiskunta voi toimia. Siksi palkat on saatava kuntoon - nyt ja tulevaisuudessa.
