Parhaillaan on lausuntokierroksella esitys vanhuspalvelulaista. Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehyn mielestä vanhusten hoidon ongelmat eivät ratkea pelkästään jäykällä, hoitajien määrään pohjautuvalla henkilöstömitoituksella. Onnistunut hoito vaatii kokonaisvaltaisempaa palveluiden suunnittelua.
Tehy on julkaissut henkilöstömitoitusta koskevan selvityksen ”Henkilöstömitoituksen hallittu tulevaisuus”, josta käy ilmi, että henkilöstömitoitusta määriteltäessä on otettava huomioon mm. potilaiden kunto ja hoidon tarve, hoitohenkilöstön koulutus, toimitilat ja se tuotetaanko palveluita haja-asutusalueilla vai kaupunkiseudulla. Selvityksessä todetaan, että jäykkien henkilöstömitoitusten sijaan parempia tuloksia saavutetaan toiminnalla, joka on joustavaa ja kehittyy hoidon tarpeen mukaan.
- Hyvässä vanhusten hoidossa on erittäin oleellista arvioida säännöllisesti palveluiden tarvetta ja vanhusten toimintakykyä sekä terveydentilaa ja kyettävä reagoimaan muutoksiin nopeasti. Hoitajia on pystyttävä siis palkkaamaan tapauskohtaisesti tarkoituksenmukainen määrä, tarvittavalla osaamisella. Tämän vuoksi ei ole järkevää kirjata lakiin kaikille palveluille tarkoitettua yhtä ja samaa hoitajien määrää koskevaa lukua, koska hoitotilanteet vaihtelevat suuresti toisistaan, sanoo selvityksen laatinut terveydenhuollon maisteri Tuulariitta Ruontimo.
Vanhusten hoito on erittäin vaativaa. Välittömässä hoitotyössä toimivillatyöntekijöillä on oltava sosiaali- ja terveydenhuollon ammatillinen koulutus sekä lisäkoulutuksena hankittua gerontologista asiantuntemusta.Myös palveluiden tuottamistavalla ja ympäristöllä on suuri merkitys hoitajien määrää arvioitaessa. Hoitoympäristöön liittyvät fyysiset tekijät kuten epäkäytännölliset ja ahtaat tilat, alueellinen väestörakenne, terveyserot ja sosiaaliset ongelmat vaikuttavat henkilöstötarpeeseen ja -mitoitukseen.
Tehyn selvityksen mukaan henkilöstömitoituksen käsitettä ei ole yksiselitteisesti määritelty ja sitä käytetään kirjavasti. Myöskään henkilöstömitoituksia koskevissa tutkimuksissa ja selvityksissä ei ole käytetty yhtenäisiä henkilöstömitoituksen perusteita.
- On epäselvää, että kattaako mitoitus toimintayksikön koko henkilöstön vai lasketaanko mitoitukseen mukaan vain välittömään hoitotyöhön osallistuva henkilökunta. Olisi päästävä yksimielisyyteen siitä mitä henkilöstömitoituksella tarkoitetaan.
Minimimitoitukset johtavat helposti siihen, että avustavaa henkilöstöä ei palkata ja hoitotyön tehtäväalue laajenee koskemaan myös ruoka-, siivous- ja muuta huoltoa.
- Tällöin mitoitukseen lasketaan kaikki laitoshuoltajasta esimiehiin asti. Ei voi olla tarkoituksenmukaista, että esimerkiksi sairaanhoitajat tai lähihoitajat tekevät pääasiassa muita tehtäviä kuin mihin heidät on koulutettu.
Vanhuspalvelulakiesitykseen sisältyy sosiaali- ja terveysministeriön asetuksenantovaltuutus henkilöstön määrästä, asiantuntemuksesta ja tehtävärakenteesta. Tehy arvioi, että asetus toimii valvonnan tukena ja sanktiona, joka mahdollistaa valtion taholta tiukemmat toimet niille kunnille, jotka eivät toteuta lain tarkoituksen ja hengen mukaisesti vanhuspalveluitaan.
- On surullista, että nykyinen ikäihmisten palveluiden laatusuositus ei ole riittänyt poistamaan vanhustenhuollon ongelmia, vaan asiaan joudutaan puuttumaan lainsäädännöllä. Kuntien on nyt viimeistään kannettava vastuu vanhusten hoidosta.
Asetuksenantovaltuutusta on puollettu myös huhtikuussa julkistetussa STTK:n, Jytyn, SuPerin ja Tehyn yhteisessä kannanotossa:
http://www.sttk.fi/fi-FI/luetiedote/tiedotteet-2012/riittava-ja-osaava-henkilosto-vanhuspalveluihin
http://www.sttk.fi/fi-FI/luetiedote/tiedotteet-2012/riittava-ja-osaava-henkilosto-vanhuspalveluihin
Tehyn selvitys ”Henkilöstömitoituksen hallittu tulevaisuus” internetissä:
http://www.tehy.fi/vaikuttajana/julkaisut-ja-tilastot/
http://www.tehy.fi/vaikuttajana/julkaisut-ja-tilastot/
Tehyn näkemys ikäihmisten hoidon henkilöstörakenteesta ja -mitoituksesta
- Palvelun tuottajalla on oltava riittävä ja toimiva varahenkilöstöjärjestelmä henkilöstön poissaolojen korvaamiseksi. Hoitohenkilöstön määrän tulee säilyä myös tilapäisten poissaolojen aikana sovitulla hyväksyttävällä tasolla.
- Henkilöstön hyvinvoinnista, työterveydestä ja -turvallisuudesta on huolehdittava.
- Hoitotyön johdon asema ja mahdollisuus vastata hoitotyöstä ja toiminnan kehittämisestä on turvattava.
- Fyysinen hoitoympäristö on huomioitava henkilöstömitoitusta määriteltäessä.
- Epätarkoituksenmukaiset, epäkäytännölliset ja ikäihmisten hoitoon soveltumattomat, ahtaat ja sokkeloiset tilat vaativat enemmän henkilöstöä.
- Ikäihmisten hoidon ja palvelujen valvonnan on oltava säännöllistä ja riittävää.
- Valvonnassa ilmenneet henkilöstörakenne, -määrä ja -laatupoikkeamat on korjattava sanktioiden uhalla.
- Määrällinen yhden lukuarvon henkilöstömitoitus ei huomioi riittävästi muutoksia ja väestörakenteen, terveyserojen sekä sosiaalisten ongelmien aiheuttamia eroja palvelun tarpeissa ja eri tuotantotavoissa. Sosiaali- ja terveysministeriöllä on oltava asetuksenanto-oikeus ammattihenkilöstön määrästä, rakenteesta ja koulutusvaatimuksista sosiaali- ja terveyspalvelujen toimialalla
- Hoitohenkilöstön mitoituksen perustana on asiakkaiden/potilaiden hoidon ja yksilöllisen palvelun tarve ja oma toimintakyky sekä niissä tapahtuvat muutokset. Ammattihenkilöstön toiminta on näyttöön perustuvaa ja dokumentoitua.
- Kaikilla välittömään hoitotyöhön osallistuvilla on oltava sosiaali- ja/tai terveydenhuollon ammatillinen koulutus sekä perus-, jatko- ja/ tai täydennyskoulutuksessa hankittua gerontologista asiantuntemusta.
- Tuki- ja avustavissa tehtävissä (esim.puhtaanapito, ruokahuolto, vaatehuolto) on oltava riittävästi kyseisen alan henkilöstöä. Koulutetulle hoitohenkilöstölle on turvattava mahdollisuus perus-tehtävään eli tehdä näyttöön perustuvaa hoitotyötä.
- Hoitotyössä on oltava potilasturvallisuuden ja asianmukaisen hoidon edellyttämä riittävä koulutettu hoitohenkilöstö jokaisessa työvuorossa ja kaikkina vuorokauden aikoina.
Lisätietoja: Tuulariitta Ruontimo, gsm 0400 512 170