Pikakoulutus hoiva-avustajaksi eettisesti arveluttavaa

Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehyn mukaan hallituksen rakennepaketissa esitettyä ja jo aiemmin ongelmalliseksi todettua hoiva-avustajan koulutusta sosiaali- ja terveysalalla ei tule edistää. Asia oli esillä tänään Helsingissä koolla olevassa Tehyn valtuustossa.

Erityisesti työ- ja elinkeinoministeriö on ajanut hoiva-avustajakoulutusta työllistymis- ja kouluttautumisväylänä ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden palveluihin sosiaali- ja terveydenhuollossa.  
 
-On eettisesti erittäin arveluttavaa, että juuri ikäihmisten ja vammaisten palveluissa eli haavoittuvimmissa potilasryhmissä, voitaisiin tinkiä osaamisesta ja koulutuksesta. Nyt on käytävä arvokeskustelua näiden ryhmien oikeudesta laadukkaisiin palveluihin, toteaa Tehyn puheenjohtaja Rauno Vesivalo.
 
Sosiaali- ja terveysalan ammatit ovat tarkoin säädeltyjä hoidon laadun ja potilasturvallisuuden takia. Siksi avustavat tehtävät on pidettävä selkeästi erillään tehtävistä, joissa vaaditaan hoitoalalla tarvittavaa osaamista ja koulutusta. Hoiva-avustaja ei voi työskennellä työvuorossa yksin tai kantaa itsenäistä vastuuta asiakasta koskevista tehtävistä. Tämän on todennut myös valvontaviranomainen (Valvira).
 
Hoiva-avustajat eivät myöskään ole terveydenhuollon ammattihenkilörekisterissä. Valvontaviranomaiset ovatkin mahdottoman tehtävän edessä, mikäli hoiva-avustajien työpanos hyväksytään kokonaan tai edes osittain osaksi hoitohenkilökunnan mitoitusta. Myös hoiva-avustajan oma oikeusturva on määrittelemättä. On epäselvää kuka ottaa vastuun, jos riittämätön koulutus aiheuttaa hoitovirheitä.
 
-On totta, että avustavaa henkilökuntaa sosiaali- ja terveydenhuollossa tarvitaan, mutta avustaviin tehtäviin on jo olemassa oma koulutus, ns. kotityöpalveluiden ammattitutkinto. Näin ollen erillinen hoiva-avustajan pikakoulutus ei ole tarpeen. Avustavien tehtävien koulutus on myös pidettävä selvästi erillään varsinaisesta sosiaali- ja terveysalan koulutuksesta, Vesivalo korostaa.
 
Alalle hakeutuvien soveltuvuus on myös aina testattava huolellisesti, sillä kaikki eivät alalle sovi. Koulutuksen tavoitteena tulee olla kokonainen tutkinto eikä voimavaroja kannata pilkkoa pikakoulutuksiin.
 
Sosiaali- ja terveysalan palvelurakenteet uudistuvat ja julkisen sektorin on toimittava jatkossa yhä tuloksellisemmin ja tuottavammin. Näissäkään tavoitteissa ei edetä koulutustasoa madaltamalla.
 
Hoiva-avustajakoulutus on luomassa yhteiskuntaan uuden naisvaltaisen matalapalkka-alan, jonka asema työmarkkinoilla ja sosiaali- ja terveydenhuollossa on hyvin epämääräinen ja määrittelemätön. Sosiaali- ja terveysalan työvoima- ja osaamistarpeet tulee määritellä sosiaali- ja terveyspalveluiden näkökulmasta. Hoiva-avustajakoulutusta ei voi käyttää työvoimapoliittisena puskurina, jolla ensisijaisesti ratkotaan esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien, maahanmuuttajien tai työkykynsä menettäneiden työllistymistä.
 
Sosiaali- ja terveysalalta on poistunut yli 30 000 sairaanhoitajaa ja lähihoitajaa muille aloille. Alan työvoimapula ratkeaa parhaiten lisäämällä työpaikkojen vetovoimaisuutta.  Pikakoulutusten sijaan panokset on laitettava sosiaali- ja terveysalaan kiinnittäviin tekijöihin kuten koulutukseltaan ja määrältään riittävä henkilöstö, palkkaus, työn organisointi ja johtaminen. 
 
Lisätietoja: Rauno Vesivalo, gsm 040 587 4346