Hoitajat ovat huhtikuusta lukien ilmoittaneet tehostetusti AVI:lle kaikista potilasturvallisuuden vaarantaneista tilanteista, jotka ovat johtuneet hoitajapulasta. Ilmoituksia on tullut jo yli 5000.
Hoitajapula – joka tarkoittaa potilasmäärään nähden liian vähäistä määrä hoitajia sairaaloissa, terveyskeskuksissa, vanhuspalvelussa, hammashoidossa jne. – ja sen aiheuttamat potilasturvallisuuden vaarantumiset eivät näytä työnantajien mielestä olevan sellainen ongelma, josta pitäisi älähtää tai jota pitäisi lähteä korjaamaan. Sairaaloiden johto näyttää huolestuvan potilasturvallisuudesta vain hoitajien laillisen lakon aikana. Silloin alkaa massiivinen hoitajien mustamaalauskampanja.
Sen sijaan, että media korostaa työnantajien raflaavia kommentteja Tehyn ja SuPerin täysin laillisista lakoista, neljäs valtiomahti voisi esittää kysymyksiä työnantajille: Miten sairaanhoitopiirit ja työnantajaliitot korjaavat hoitajien palkkausta ja työoloja nyt ja tulevaisuudessa? Miksi työnantajat joka päivä pelaavat uhkapeliä ihmishengillä liian vähäisillä hoitajaresursseilla?
Meiltä Tehystä on kysytty, miksi kohdistamme lakon tehohoitoon. Kysytäänkö miesvaltaisilta aloilta, miksi he kohdistavat lakkonsa satamiin tai paperitehtaisiin? Me kohdistamme lakon sinne, mistä jokainen voi helposti havaita hoitajan työn tärkeyden ja vaativuuden olevan räikässä epäsuhteessa palkkaukseen. Vai onko sinusta 2625 euron peruspalkka (keskiarvo) asianmukainen työstä, joka pitää suomalaiset hengissä. Tämä sama epäsuhta on kaikkialla hoitotyössä.
Sotesektorilla lakko aiheuttaa aina haasteita ja huolta potilaille. Hoitajat eivät halua lakkoilla. Hoitajat haluavat sopimuksen, joka mahdollistaa heidän työskentelyn rakastamallaan alalla ja elämisen ilman kahta työtä tai jatkuvia ylitöitä.
Meiltä Tehystä on kysytty myös, miksi keskuslakkotoimikunta on ilmoittanut, ettei suojelutyötä tällä kertaa anneta. Suojelutyötä annettiin kevään 2022 lakon aikana. Se ei riittänyt työnantajille. Työnantajat vaativat keväällä enemmän suojelutyövoimaa kuin normaalisti työvuoroissa oli ollut vedoten potilasturvallisuuteen. Suojelutyöhön vaadittiin tuolloin siis enemmän työntekijöitä, kuin mitä esim. kuluneen kesän aikana on ollut työvuoroissa normaalipäivinä. Ministeri Linden riensi hätiin, valmisteli potilasturvallisuuslain ja vesitti toimillaan hoitajien laillisen lakon.
Lakkokohteet ovat tällä kertaa hyvin suppeita. Ministeriö on ilmoittanut, ettei potilasturvallisuuslakia ole valmistelussa. Tämä viestii siitä, että myös vastuuministeri on sillä kannalla, ettei potilasturvallisuus lakkojen takia vaarannu.
Lakot eivät koskaan ole itsetarkoitus. Kukaan ei ehdoin tahdoin halua lakkoa järjestää. Lakkojen ainoa tarkoitus on vauhdittaa neuvotteluja ja saada aikaan sopimus.
Hoitajien työ on elintärkeää ja siitä pitää maksaa työn vaativuuteen nähden riittävää palkkaa. Lähes kaikki hallituspuolueet ilmoittivat tammikuun aluevaalikampanjoissaan, että hoitajien palkat ja työolot pitää laittaa kuntoon. Palkkoja ja työoloja voidaan korjata monilta osin vain työehtosopimusmääräysten kautta. Korjaaminen vaatii rahaa. Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT on Markku Jalosen suulla ilmoittanut julkisuudessakin, että rahaa ei ole.
Hoitajien syksyn lakot toteutuvat, jos sopimusta ei synny. Sopimus ei synny, jos palkkoja ja työoloja ei korjata. Siihen tarvitaan rahaa. Yksinkertainen totuus on, että sovittelu valtakunnansovittelijan pöydässä ei etene, jos valtio ei varmista taloudellisia resursseja sopimukselle.
Hyvinvointialueet aloittavat vuoden vaihteessa. Suomen hallitus ei voi enää sanoa, että se ei puutu työmarkkina-asioihin. Suomen valtio on käytännössä työnantajarahoittaja neljän kuukauden kuluttua. Ja valtiovallalle tämän merkittävän yhteiskunnallisen ongelman, hoitajapulan ratkaisu toden totta kuuluukin.