Hallitus valmistelee kovalla kiireellä muutoksia poliittisten työtaistelujen ja tukityötaistelujen sallittavuuteen sekä lakkosakkojen tuntuvaa korottamista. Kiireen lisäksi toimintaa leimaa muutosesitysten yksipuolisuus sekä heikko valmistelu.
Poliittisen työtaisteluoikeuden rajaamista enintään yhden vuorokauden pituisiin mielenilmauksiin perustellaan pohjoismaisella käytännöllä. Monet oikeusoppineet ovat todenneet (esimerkiksi Helsingin Sanomissa 14.9.2023), että tällaista yhtenäistä käytäntöä ei edes ole. Perustelu on täysin virheellinen myös siksi, että perusoikeuksiin kuuluvan lakko-oikeuden rajoittamisen tulee Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten perusteella olla välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa. Tätä välttämättömyys-edellytystä ei ainakaan hallitusohjelmassa ole käsitelty millään tavalla.
Yleinen kaikkia ammattialoja koskeva poliittisten lakkojen keston rajaaminen enintään yhteen vuorokauteen on erittäin kyseenalaista.
Muutosesityksen tavoitteena on edistää yritysten taloudellisia oikeuksia (esimerkiksi kilpailukykyä ja tuottavuutta). Tällaiset syyt eivät ILO:n (International Labor Organization) valvontakäytännön perusteella ole edes hyväksyttävä syitä rajata mielenilmauksia. Hyväksyttäviä syitä voisivat olla esimerkiksi kansallinen hätätila tai kansallisen kriisin mahdollisuus. ILO:n valvontakäytännön perusteella vaikuttaa siltä, että yleinen kaikkia ammattialoja koskeva poliittisten lakkojen keston rajaaminen enintään yhteen vuorokauteen on erittäin kyseenalaista.
Tukityötaistelujen osalta hallituksen tavoitteena on muuttaa lainsäädäntöä niin, että tukityötaistelut asetetaan suhteellisuusarvioinnin ja ennakkoilmoitusvelvollisuuden kohteeksi. Laillisia olisivat vain sellaiset tukityötaistelut, jotka ovat kohtuullisia suhteessa tavoitteisiin ja joiden vaikutukset kohdistuvat vain työriidan osapuoliin. Tämä edellytys uhkaa vesittää koko tukityötaisteluoikeuden, koska on aika vaikea kuvitella sellaista tilannetta, että tukityötaistelu ei kohdistuisi työriidan osapuolten ulkopuolelle.
Hallitus esittää laittomasta työtaistelusta tuomittavan hyvityssakon tason korottamista siten, että hyvityssakon alarajaksi säädetään 10 000 euroa ja ylärajaksi 150 000 euroa. Tällä hetkellä alarajaa ei ole ja yläraja on 31 900 euroa.
Tilanne on vähän sama kuin jos tasa-arvolakia muutettaisiin niin, että naisen rikkoessa sitä tuomittava hyvitys olisi viisinkertainen verrattuna miehen tekemään rikkomukseen.
Menemättä yksityiskohtiin vaikuttaa vahvasti siltä, että ILO:n valvontakäytännön perusteella tavoiteltavat hyvityssakkojen määrät ovat selkeästi ylimitoitettuja. Suurin vääryys hallitusohjelmassa on kuitenkin se, että työnantajan laittomasta toiminnasta (jos laiton toiminta on tietensä rikkonut työehtosopimusta) tuomittavaa hyvityssakkoa ei esitetä lainkaan korotettavaksi. Perinteisesti näiden hyvityssakkojen rajat ovat olleet yhtä suuret lakkosakkojen kanssa, mutta nyt siis lakkosakkojen enimmäismäärä nousisi lähes viisinkertaiseksi työnantajien laittoman toiminnan sanktioihin verrattuna.
Esitystä ei voi pitää millään perusteella hyväksyttävänä. Tilanne on vähän sama kuin jos tasa-arvolakia muutettaisiin niin, että naisen rikkoessa sitä tuomittava hyvitys olisi viisinkertainen verrattuna miehen tekemään rikkomukseen tai rikoslaissa rangaistus tuomittaisiin viisinkertaisena, jos tekijä on maahanmuuttaja.
Hallitus esittää lisäksi, että työtuomioistuimen laittomaksi työtaisteluksi tuomitseman lakon jatkamisesta säädetään työntekijälle 200 euron seuraamusmaksu laittomaksi tuomittuun työtaisteluun osallistumisesta. Esitys sisältää jo käytännön toteuttamisen kannalta niin paljon erilaisia ongelmia, että jo tällä perusteella olisi enemmän kuin suotavaa, että se kaatuisi omaan mahdottomuuteensa.
Kokonaan toisen pohdinnan aihe on se, mitä oikeudellisia perusteita tällaisen seuraamusmaksun säätämiselle edes voisi olla olemassa. Mutta kun tällaista maksua esitetään työntekijöille, loogista olisi esittää vastaavaa seuraamusmaksua myös niille työnantajan edustajille, jotka jatkavat työehtosopimuksen tieten rikkomista työtuomioistuimen antamasta tuomiosta huolimatta. Jos tällainen säännös olisi nykyisin voimassa, voi olla, että Helsingin kaupungin palkanmaksuongelmat olisi jo aikaa sitten ratkaistu.
Tule mukaan mielenosoitukseemme ”Hallitus vie meiltä rahat ja oikeudet” tänään Rautatientorille 20.9. kello 16 alkaen.