Median otsikot ovat viime päivinä täyttyneet ikäihmisten yksityisten palvelujen ongelmista kuten räikeistä vajeista henkilöstön määrässä ja palvelun laadussa. Tilanne on hälyttävä. Sama koskee päiväkoteja. Puutteet tulevat vihdoin julkisuuteen kertaryminällä. Tämän tulee johtaa merkittäviin parannuksiin, vastuun ottamiseen, kansalliseen ohjaukseen sekä valvonnan ja omavalvonnan huomattavaan tehostamiseen.
Henkilökuntaa on liian vähän, koulutustaso ei ole riittävä, koulutettu hoito- ja kasvatushenkilöstö tekee siivousta, ruokahuoltoa, pyykinpesua jne. Kaikki se aika on poissa asiakkaalta, oli se sitten päiväkodissa taikka palvelutalossa.
Varhaiskasvatuksen osalta laki ohjaa ryhmäkokoja ja henkilökunnan määrää. Ongelma on siinä, että lakia ei noudateta; henkilökuntaa on liian vähän suhteessa lapsien määrään. Ja kuka kärsii? Lapset eivät saa laadukasta ja turvallista varhaiskasvatusta. Henkilökuntaa uupuu työtaakan ja eettisen kuorman alle.
Ikäihmisten palveluissa henkilöstön määrää ohjaa vanhuspalvelulaki ja laatusuositus. Henkilöstön määrän tulee perustua palvelun yksilölliseen tarpeeseen, asiakkaiden toimintakykyyn ja sen ylläpitämiseen. Hoidon tarpeen ja siinä tapahtuvien muutosten tulee olla henkilöstömitoituksen lähtökohtana. Henkilöstömitoituksen tuleekin olla dynaaminen. Esimerkiksi saattohoidossa tarvitaan henkilökunnan läsnäoloa ja työpanosta enemmän. Jokaisella ikääntyvällä on oikeus arvokkaaseen ja laadukkaaseen hoitoon ja huolenpitoon sitä tarvitessaan.
Johtajuus on avainasemassa. Johtajuuteen tarvitaan osaamista ja aikaa. Sitä en voi suorittaa ”vasemmalla kädellä” toivoen parasta ja peläten pahinta. Hyvällä johtajuudella on suora positiivinen vaikutus laatuun, asiakasturvallisuuteen, henkilöstön hyvinvointiin ja alalla pysymiseen. Jokaisella yksiköllä tulee olla toiminnasta vastaava, johtamiskoulutusta omaava esimies.
Monet työnantajat ovat vaientaneet henkilökunnan. Potkujen uhalla ilmoitetaan, että asioista ei saa kertoa omaisille, lasten vanhemmille, saati sitten julkisuuteen. Yhteydenottoa ammattiliittoon ei katsota hyvällä. Yksilön sanavapautta yritetään rajoittaa.
Säästöt ja voitot tehdään liian vähällä ja mahdollisimman halvalla henkilökuntaresurssilla. Miten toiminnasta vastaavat voivat katsoa itseään peilistä? Missä heitä hoidetaan, kun aika koittaa, minkälaisessa päiväkodissa heidän lapsiaan ja lapsenlapsiaan hoidetaan?
Tämän päivän otsikoissa näkyvillä ongelmilla on kauaskantoiset seuraukset. Töitä on tehtävä alojen vetovoiman lisäämiseksi niin ikäihmisten palveluissa kuin varhaiskasvatuksessa. Mistä tulevaisuuden työntekijät työhön, joka on arvokasta, ihmisläheistä, ja parhaimmillaan palkitsevaa ja innostavaa. Haamuhoitajien kanssa ei ole kiva tehdä töitä.