Suomen taloustilanne pakottaa työelämän muutoksiin. Sote–uudistus ei aiheuta muutoksia vain kansalaisten palveluiden saamiseen vaan myös henkilöstön työoloihin. Kunnissa tehdään suunnitelmia palveluiden järjestämisestä ja organisaatiorakenteista. Näillä haetaan säästöjä ja tuottavuutta. Kenen vastuulla on, että muutokset saadaan vietyä maaliin onnistuneesti?
Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla tuottavuuden yksi keskeisimpiä tekijöitä on hyvinvoiva henkilöstö. Mutta miten taataan tässä muutoksen kilparadalla työntekijöiden hyvinvointi? Muutos itsessään aiheuttaa työntekijöille epävarmuutta ja tietämättömyys pelkoja. Onko minulla tulevaisuudessa töitä? Mikä on tulevaisuuden työpaikkani? Epävarmuutta voi tuoda myös huoli omien potilaskontaktien jatkumisesta. Yksi keskeinen keino epävarmuuden poistamisessa tai edes sen hallitsemisessa on tiedon jakaminen ja yhteistyö. Muutostilanne vaatii yhteistoimintaa työnantajan ja työntekijöiden välillä.
Suomessa on toimiva lainsäädäntö, kunhan sitä noudatetaan lain hengessä. Sanalla YT on hieman negatiivisen kaiku vaikka sen perimmäinen tarkoitus on toiminnan kehittämistä yhteistyössä. Yhteistoiminnan tarkoitus on antaa henkilöstölle tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa toiminnan kehittämiseen. Totuus saattaa olla kuitenkin taruakin ihmeellisempää. Kun henkilöstöä ei aidosti kuulla, tarkoittaa yhteistoiminta jo tehtyjen suunnitelmien kuulemista. Tämä on omiaan synnyttämään epävarmuutta, pelkoa ja muutosvastarintaa.
Työntekijöiltä odotetaan joustavuutta ja luottamusta päätöksentekoon muutostilanteessa. Hyvin toimivalla yhteistoiminnalla sitä saadaankin parannettua. Yhteistoimintaa on sekä laajakantoisesti, yleisesti työpaikkaa koskevien asioiden käsittelyä. Mutta se on myös yksittäistä työntekijää koskevien asioiden käsittely, joka tapahtuu työntekijän ja esimiehen kesken. Henkilöstö on valinnut edustajansa yhteistoimintaan, jotta tiedon kulku onnistuu kaksisuuntaisesti. Jos muutostilanteessa unohdetaan henkilöstö, se rapauttaa muutoksen onnistumisen. Jokainen tietää, että loppuu se joustavuus jossain vaiheessa kuminauhassakin. Siksi onkin tärkeää, että luottamuksen rakentaminen on molemminpuolista. Vain luottamus mahdollistaa ihmisten välisen yhteistoiminnan.
Nyt, jos koskaan on aika aidolle yhteistoiminnalle, joka poistaa epävarmuutta ja näin lisää työn tuloksellisuutta. Meillä kaikilla on vastuu muutoksen viemisestä maaliin yhteistoiminnassa. Mutta yhteistoiminnan puuttuessa herää kysymys, kuka meidän työn omistaa? Onko jollain yksinoikeus sitä kehittää?