Työvoimapulaa ei ratkaista alentamalla koulutustasoa sosiaali- ja terveysalalla. Ikäihmisten laadukas ja turvallinen hoito edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon laillistettujen ja nimikesuojattujen (lähihoitaja) ammattihenkilöiden osaamista ja vähintään toisen asteen koulutusta, jotta sitä voidaan toteuttaa asiakasturvallisesti ja asianmukaisesti.
Ammattihenkilön tehtäviin pitää rekrytoida vain alan tutkintokoulutuksen suorittaneita henkilöitä. Tehy näkee vakavia riskejä asiakasturvallisuudelle ja asiakkaiden perusoikeuksien toteutumiselle, mikäli koulutustasoa kotihoidossa ja tehostetussa palveluasumisessa lasketaan lisäämällä hoiva-avustajien käyttöä välittömässä asiakastyössä.
Työvoimapulaa ei paranna uusien matalan koulutustason työtehtävien ja uusien nimikkeiden tuominen työmarkkinoille. Nimike ”lähikuntouttaja” ei kuvaa asiakkaille tai muille ammattihenkilöille sitä, millä koulutuksella työntekijä on rekrytoitu tehtävään. Nimike, joka ei perustu koulutusjärjestelmän mukaiseen tutkintoon, vaikeuttaa työntekijän osaamisen ja koulutustaustan tunnistamista toimintayksiköissä sekä asiakkaiden ja heidän omaistensa toimesta.
Myös opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) on samalla linjalla Tehyn ministeriöön toimittaman kannanoton kanssa. Ministeriön mukaan tällä hetkellä ei ole tarkoituksenmukaista lisätä tutkintoa, joka koostuisi lähihoitajatutkinnon osista muodostuneista koulutuskokonaisuuksista. Samoin OKM linjasi, ettei pidä ottaa käyttöön erilaisia epävirallisia koulutusnimikkeitä kuten lähikuntouttaja, jotka eivät perustu opetus- ja kulttuuriministeriön tutkintoasetukseen.
Ikäihmisten hoidon ja huolenpidon saaminen on puutteellista Tehyn marraskuussa 2021 toteuttaman kyselyn mukaan. Vastaajista 1632 työskenteli kotihoidossa tai tehostetussa palveluasumisessa. Kaksi kolmannesta ilmoitti, että heillä työskentelee hoiva-avustajia.
Hoiva-avustajat toimivat lähihoitajan sijaisena viikoittain tai jopa päivittäin 37 % vastaajan mukaan. Sen sijaan lähihoitajat toimivat hieman harvemmin sairaanhoitajan sijaisena (42 %) vastasi ettei koskaan ja 29 % vastasi päivittäin tai viikoittain. Lähes puolet (46 %) heistä oli sitä mieltä, että hoiva-avustajien osaaminen vastaa asiakkaiden tarpeisiin melko hyvin tai huonosti.
Koulutetut tutkinnon suorittaneet ammattihenkilöt (56 %) arvioivat, että heidän osaamisensa vastaa asiakkaiden / potilaiden tarpeisiin hyvin. Sen sijaan, kun hoiva-avustajilla on korvattu ammattihenkilöitä, vastaajat (41 %) arvioivat, että se lisää lääkevirheiden (poikkeamien määrää).
Hoiva-avustaja ei ole sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilö. Lähtökohtaisesti hoiva-avustajat eivät osallistu lääkehoidon toteuttamiseen. Vastaajista vain 20 % ilmoitti, että hoiva-avustajilla on kirjallinen lääkehoitolupa.
Jos työnantaja kuitenkin arvioi, että yksikön toiminnan kannalta hoiva-avustajien osallistuminen lääkehoitoon olisi välttämätöntä, tulee hoiva-avustaja kouluttaa lääkehoidon tehtäviin, hänen osaamisensa tulee varmistaa ja hänellä tulee olla kirjallinen lääkehoitolupa. Vain 11 % mainitsi, että hoiva-avustajilla on lääkehoidon lisäkoulutus. Useimmat (79 %) vastaajat totesivat, että he tietävät hyvin hoiva-avustajan vastuulla olevat tehtävät.
Hoitajapula kuuluu kaikille meille, jotka tarvitsemme hoitajia itsellemme, vanhemmillemme, lapsillemme ja muille läheisillemme. Hoitajapula kuuluu sote-alan työnantajille, joiden pitää voida tarjota asiakkailleen riittävät, turvalliset ja toimivat sote-palvelut. Ennen kaikkea hoitajapula kuuluu päättäjille, jotka ovat luvanneet turvata suomalaisten hyvän hoidon ja sosiaaliturvan. Hoitajapula kuuluu meille kaikille, jotka rahoitamme sosiaali- ja terveyspalvelut.