Suomessa sote-alan tutkintoihin koulutetaan toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa ja ammattikorkeakoulutuksessa.
Ammatillisella toisella asteella erityisesti nuoret opiskelevat ammatillisia perustutkintoja. Aikuisille on rakennettu näyttötutkintojärjestelmä, jonka avulla joustavasti voi osoittaa ammatillista osaamista. Ammatilliset tutkinnot ovat perustutkintoja, ammattitutkintoja tai erikoisammattitutkintoja.
Ammattikorkeakouluissa (AMK) voidaan opiskella ammattikorkeakoulututkintoja tai ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. Ammattikorkeakouluissa (AMK) sote-alan koulutusta toteutetaan yhä laajemmin monimuotoisesti ajasta ja paikasta riippumatta, jolloin esimerkiksi opiskelu työn ohessa tai kaukanakin oppilaitoksesta on mahdollista. AMK:n opiskelijaryhmissä opiskelee yhä useammin sekä nuoria että aikuisia samoissa ryhmissä.
Sote-alan koulutuksen tavoitteet perustuvat siihen, että tutkintojen avulla saataisiin tarvittavaa osaamista myös työelämän muuttuviin osaamistarpeisiin. Tämä on myös Tehyn tavoite.
Ammatillista koulutusta ollaan uudistamassa. Uudistuksessa pyritään mm. nuorten ja aikuisten koulutuksen yhdistämiseen sekä työpaikoilla tapahtuvan oppimisen lisäämiseen. Monet sote-alan työpaikat kertovat olevansa jo nyt melko tiukoilla nykyisten opiskelijamäärien kanssa - miten tämä haaste ratkaistaan?
Hallitus tavoittelee myös toisen asteen ja korkea-asteen koulutuksen yhteistyön lisäämistä joustavien opintopolkujen mahdollistamiseksi. Ajatus on kannatettava, mutta sitä ennen on ratkaistava toisen asteen ja korkea-asteen koulutuksen opintojen erilaiset mitoitukset sekä huomioitava tutkintojen viitekehysten tasoerot eli ns. EQF-tasot.
Sote-alan koulutukseen hakeutuvien ja opinto-oikeuden saaneiden osaamisen lähtötasot vaihtelevat entistä enemmän. Aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen edistää opintoja. Se on prosessi, johon on luotava valtakunnallisesti yhtäläiset menettelyohjeet, jotta erilaisessa oppimisvaiheessa oleville opiskelijoille mahdollistuvat tehokkaat ja yksilöllisetkin oppimispolut.
Monimuotoiset tavat toteuttaa sote-alan koulutusta ammatillisella toisella asteella tai ammattikorkeakoulussa luovat paineita valmistuvan opiskelijan osaamistason arviointiin. Oppilaitokset arvioivat opiskelijan osaamista erityyppisissä tenteissä tai näytöissä joko oppilaitoksessa tai työelämän kliinisissä oppimisympäristöissä. Edelleen merkittävässä asemassa on myös osaamisen osoittaminen kirjallisen opinnäytetyön avulla.
Voisiko yhtenä ratkaisuna sote-alan koulutuksen osaamistason varmistamiseksi olla valtakunnallisten ja tutkintokohtaisten loppukokeiden järjestäminen molemmille koulutusasteille?
Loppukokeiden avulla opiskelija osoittaisi tutkintokohtaisen osaamistasonsa riippumatta koulutuksensa järjestämis- tai toteutustavasta.
Samalla työelämä tietäisi palkatessaan valmistuvaa, että hänen osaamistaan on testattu yhtäläisesti ja tutkintotavoitteiden mukaisesti. Valmistuvan työmarkkina-asema tasa-arvoistuu (vrt. ”Uppsalan ekonomit”).
Yhteinen testaaminen loisi myös hyvän yhteistyöpohjan eri oppilaitosten välille.
Säännöllistä osaamisen arviointia tarvitaan, sillä sote-uudistus toisaalta hävittää ja toisaalta luo uudentyyppisiä työpaikkoja sote-alalle.
Valtakunnalliset tutkintokohtaiset loppukokeet takaisivat jatkossakin koulutuksen laadun.
Juha Kurtti
tutkimuspäällikkö