Sosiaali- ja terveyspalveluita koskevan uudistuksen finaali häämöttää. Valinnanvapauslaki on parhaillaan käsiteltävänä eduskunnassa.
Ilmapiiri on eri puolilla odottava. Sosiaali- ja terveysalalla toimivat valmistautuvat tulevaan ja varmistelevat asemiaan – kuka minkäkin syyn tai aseman vuoksi. Siksi ei ole ihme, että sosiaali- ja terveysalan henkilöstö elää epävarmuudessa. Tietävätkö päättäjämme tarpeeksi sosiaali- ja terveysalan henkilöstön merkityksestä palveluiden tuottamisessa?
Sote-alalla työskentelevät eri ammattiryhmät ovat kantaneet vastuuta järjestelmän kehittämisestä kautta historian. Pitkään on puhuttu peruspalveluiden vahvistamisen tarpeesta, palvelujen saatavuuden parantamisesta ja erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välisestä integraatiosta toiminnan turvaamiseksi.
Uudistusta on valmisteltu jo vuosia unohtaen säännönmukaisesti pari keskeistä asiaa. Palvelujärjestelmämme on rakennettu verorahoin asiakkaiden palveluiden turvaamiseksi.
Onko järjestelmämme tulevaisuudessakin tasa-arvoinen? Miten asiakkaan näkökulma on huomioitu? Erityisesti vaikuttaa siltä, että henkilöstö on unohdettu. Siis se ryhmä, joka antaa osaamisensa 24/7 kaikkien meidän käyttöön.
Henkilöstön varassa syntyvät laadukkaat ja toimivat palvelut. Kuka pitää huolta henkilöstön hyvinvoinnista, osaamisesta ja mahdollisuuksista oppia ja kehittyä koko työuran ajan?
Sote-uudistuksen tavoitteisiin on ladattu monia toiveita. Nuo tavoitteet jäävät varmasti saavuttamatta, mikäli sote-alan henkilöstön arvoa ei ymmärretä. Jo nyt tiedetään, että henkilöstö on erittäin kuormittunutta ja moni ammattilainen miettii jaksaako alalla. Moni miettii myös alan vaihtoa.
Erityisen vakavaksi tilanteen tekee se, että sote-palvelut näyttävän toimivan hoitohenkilöstön joustamisen ja ainaisen ylityön varassa. Tämä on tullut suuren yleisön tietoisuuteen juuri päättyneen liittokierroksen aikana, jolloin ylityö- ja vuoronvaihtokielto aiheutti vaikeuksia erityisesti julkisella sektorilla. Kyse oli vain siitä, että hoitohenkilökunta teki normaalit työvuorot, ilman ylitöitä.
Hoitajat ovat joustaneet ja joustaneet. Heidän koulutukseen ja työhön liittyvä moraali- ja ammattietiikka luo sitoutumisen ihmisten auttamiseen. Suomessa voimme olla ylpeitä sosiaali- ja terveysalan hyvin koulutetuista ja motivoituneista ammattilaisista, joilla omaa työtä koskeva eettinen koodisto on sisäistetty niin potilaan kuin työkaverin kanssa työskennellessä. ”Kaveria ei jätetä pulaan”, on kunnia-asia.
Olisi muistettava, että sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän on tuettava näiden huippu- ammattilaisten työtä mm. takaamalla riittävä henkilöstömitoitus. Hoitajien joustavuutta ja halua auttaa on käytetty tähän saakka järjestelmällisesti hyväksi mitoittamalla henkilöstöresurssit liian pieniksi. Samalla on tuotu näkyviin, että sote-palveluissa ei ole osattu ratkaista, miten yllätyksellisiin tilanteisiin voisi rakentaa uudenlaisia malleja henkilöstön riittävyyden turvaamiseksi.
Sote-henkilöstöllä on myös oikeus hyvään johtamiseen. Tarvitaan enemmän näkemyksellisyyttä, ja kykyä uudistaa vanhoja toimintamalleja. Osaamista on johdettava tarkoituksen mukaisella tavalla laadukkaan hoidon turvaamiseksi.
Tulevaisuudessa kilpailu osaavasta henkilöstöstä tulee lisääntymään. Ne organisaatiot tulevat menestymään tuossa kilpailussa, jotka ymmärtävät henkilöstön merkityksen pääomana eikä pelkästään kulueränä.
Sote-uudistuksessa kyse ei siis ole pelkästään maakuntamallista tai valinnanvapaudesta, vaan myös koulutetun hoitohenkilöstön panoksesta ja osaamisesta sekä työhyvinvoinnista.