Sote-uudistukselle asetetut alkuperäiset tavoitteet - palveluiden saatavuuden ja yhdenvertaisuuden lisääminen, hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen ja kustannusten kasvun hillintä ovat kannatettavia ja oleellisia hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen kannalta.
Uudistamistarve on syntynyt ihmisten arjen kokemuksista, väestön ikääntymisestä ja siihen liittyvästä palvelutarpeen kasvusta sekä kustannusten kasvun hillinnän välttämättömyydestä. Uudistumista vauhdittavat työympäristöömme vaikuttavat muutosvoimat kuten digitaalisaatio, robotiikka ja automatisaatio, jotka muokkaavat osaltaan sote-palveluita, palveluprosesseja ja vaikuttavat niin asiakkaiden kuin ammattihenkilöiden arkeen.
Vapaus valita on sinänsä myönteistä ja se on jo nytkin mahdollista. Huomattavaa on, että valinnanvapaus ei voi kasvattaa kustannuksia eikä lisätä hyvinvointi- ja terveyseroja eikä myöskään vaikeuttaa integraation toteutumista. Edelleen tulee pitää kiinni siitä, että hyvin toimivia kokonaisuuksia ei kannata hajottaa.
Valinnanvapautta koskevan lakiluonnoksen perusteella sote-alan työntekijän näkökulmasta tulevaisuus näyttää vielä kovin epämääräiseltä. Henkilöstön merkitys on jäänyt uudistuksessa kaiken muun varjoon. On muistettava, että henkilöstö ja siihen sidottu osaaminen on se pääoma, jolla tuotetaan laadukkaat ja turvalliset palvelut tulevaisuudessa. Henkilöstöstä on pidettävä huolta ja mahdollistettava onnistuminen työssä asiakkaiden parhaaksi. Tällä hetkellä suurimpana mörkönä näyttäytyy tulevaisuudessa tapahtuva työnantajavaihdosten ketju ensin maakunnan palvelukseen, sitten sen yhtiöön.
Mitä tapahtuu tulevaisuudessa, kun sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut ja mahdollisesti osa nykyisestä erikoissairaanhoidostakin toimivat kilpailluilla markkinoilla? Käykö niin, että yhteistoimintamenettelyistä ja irtisanomisuhasta tulee sote-alan arkipäivää? Miten silloin varmistetaan työntekijöiden työhyvinvointi, jatkuva ammatillinen kehittyminen ja sitä kautta korkeatasoinen hoito asiakkaille?
Valinnanvapautta ei tule laajentaa erikoissairaanhoitoon nykyisestään. Suomalainen erikoissairaanhoito kestää hyvin kansainvälisen vertailun esimerkiksi palvelujen laadun ja kustannuskehityksen mukaan. Tehy kannattaa uudistuksessa julkisen sektorin päävastuuta, joten valinnanvapaus ja yhtiöittämisvelvoitteet haastavat koko asetelman.
Myös muissa Pohjoismaissa on alettu suhtautua kriittisesti valinnanvapauteen. Valinnanvapaus ei ole tuonut mukanaan pelkästään positiivisia kokemuksia. Alueelliset terveyserot ovat jopa lisääntyneet ja potilaiden hoito on osittain jopa vaikeutunut. Koulutettu hoitohenkilöstö tekee työtä äärirajoilla. Alan vetovoima on vaarassa.
Uudistukseen liittyvässä retoriikassa ylikorostuvat kilpailu, markkinat ja valinnanvapaus. Terveyspalveluilla on erityinen luonne verrattuna muihin palveluihin tai hyödykkeisiin verrattuna. Terveyspalveluiden kysynnän kasvu ei ole mielekäs tai eettisesti kestävä yhteiskunnallinen tavoite, mikä on monen tahon toimesta todettu.
Sote-uudistuksessa on kyse todella mittavasta sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistuksesta. Uudistus koskee meitä kaikkia veronmaksajia, palveluita tarvitsevia ja palveluissa työskentelevää henkilöstöä. Poliittisella päätöksentekijällä on nyt erityisen suuri vastuu kestävien ratkaisujen löytämiseksi, sillä nyt tehtävät päätökset tehdään vuosikymmeniksi eteenpäin.