Rekrytointikieltojen taustalla on sote-alan vakava työvoimapula. Kun henkilöstö ei riitä, niin Helsingin kaupunki keksi ratkaista asian estämällä sote-henkilöstön siirtymisen toisten työnantajien palvelukseen. Tehyläisiltä tulleiden yhteydenotoissa on viitteitä siitä, että vastaavia sopimuksia on muissakin suurissa kaupungeissa.
Kyseessä on työntekijän pakkositouttaminen, joka estää palkkakilpailun. Helsingin kaupungin rekrytointikieltosopimus johtaa siihen, että kysynnän ja tarjonnan laki ei toteudu eli palkat eivät paineista huolimatta nouse. Ei synny palkkakilpailua, kun työnantaja sopivat, että työntekijät eivät pääse vaihtamaan tai valitsemaan työpaikkaansa.
Tehyn kannan mukaan rekrytointikieltosopimukset rikkovat perustuslaissa säädettyä syrjintäkieltoa sekä työntekijän perusoikeudeksi säädettyä oikeutta hankkia elantonsa valitsemallaan työllä.
Ensimmäisenä reaktiona Tehyn ilmoitukseen oli suuttumus. Helsingin kaupungin edustaja luonnehti Tehyn puheenjohtajan ulostuloa ”älyttömäksi ja ylivirittyneeksi”. Myös yksityinen sotejätti keskittyi ”oudoksumaan” Tehyn toimintaa. Kuluneiden päivien kuluessa niin Helsingin kaupunki kuin yksityiset sote-yritykset ovat kuitenkin myöntäneet, että Tehyn uutinen rekrytointisopimuksista on totta.
Sote-alan henkilöstö tekee vaativaa työtä, vastaten asiakkaiden ja potilaiden terveydestä. Sote-henkilöstö kirjaimellisesti pitää meidät hädän hetkellä elossa. Silti sote-alan palkkaus on hyvin matala verrattuna työn vaativuuteen.
Tehy on vuosia puhunut sote-alan vetovoima- ja pitovoiman korjaamisesta: työolot ja palkka on korjattava. Tälle on jälleen kerran viitattu kintaalla. Näyttää siltä, että työnantajat ovat valmiita keksimään mitä ihmeellisimpiä keinoja, jotta sote-ala pysyy palkkakuopassaan: rahdataan epäeettisesti kehitysmaista sairaanhoitajia avustaviin tehtäviin tai estetään työpaikan vaihto ja palkkakilpailu.
Tehyn tavoitteena on sopia asia neuvotteluteitse Helsingin kaupungin kanssa. Sovinnon yhtenä edellytyksenä on, että Helsingin kaupunki peruu rekrytointirajoitukset. Tarvittaessa Tehy tekee asiasta eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun ja selvitämme jäsenten yhteydenotot, joissa kertovat epäilevänsä syrjintää.
Tehyn edunvalvonnasta katsottuna tämäkin tapaus osoittaa sen, että ammattiyhdistysliikettä tarvitaan yhteiskunnan unilukkariksi.