Samaan aikaan kun Suomi on ns. sulkutilassa ja keskustelu ulkonaliikkumisrajoituksista saa sosiaalisen median räjähtämään, sosiaali- ja terveys- sekä varhaiskasvatuksen henkilöstö menee joka päivä työpaikalle, mitä suurimmassa määrin altistamaan itsensä koronavirukselle, koska etätyön tekeminen ja etäisyyden pitäminen on mahdotonta.
Valitettavasti suojautumiseen ei ole kaikkialla yhtä hyviä mahdollisuuksia kuin teho-osastolla. Varhaiskasvatuksessa pienet flunssanenät ovat liki hoitajia, suun terveydenhuollossa pisarat lentelevät, vammaisten kanssa työskentelevät joutuvat lähikontakteihin, röntgenhoitaja joutuu asettamaan potilaan asentoa hyvinkin läheltä, kätilöt auttavat synnyttäjiä ihokontaktissa, kotihoidossa henkilöstö asiakkaan luona vaihtuu ja käyntejä vuorokaudessa on useita jne. Työturvallisuus on uhattuna, ihan jokaisessa kohtaamisessa ja kontaktissa.
Vastoin yleistä käsitystä näissä tehtävissä työskentelevät eivät ole saaneet koronarokotetta! On myös ilmennyt, että rokotustilanne vaihtelee eri puolilla Suomea ja vastaavissa tehtävissä toimivat ammattilaiset eivät ole yhdenvertaisessa asemassa.
Kansallisen rokotusasiantuntijaryhmä (KRAR) ja THL antoivat suosituksen koronarokotus- järjestykselle tilanteessa, jossa rokotteiden saatavuus oli rajallista. Suositus perustuu kansalliseen koronastrategiaan ja sen tavoitteena on estää koronaviruksen aiheuttamaa tautitaakkaa eli vakavia tautitapauksia, ennenaikaisia kuolemia ja elinvuosien menetystä sekä ylläpitää terveydenhuollon kantokykyä. Koronapotilaita hoitava terveydenhuollon henkilöstö sekä ympärivuorokautisen hoivan henkilöstö ja asukkaat ovat olleet tässä suosituksessa ensimmäisenä.
On ymmärrettävää, että ikä on suurin yksittäinen riskitekijä, jonka vuoksi on tärkeää, että ikääntyneitä rokotetaan. Tässä epidemiatilanteessa alkaa olla osin mahdotonta arvioida kuka kuuluu koronapotilaita hoitavaan terveydenhuollon henkilöstöön, koska tartuntariski on läsnä kaikkialla. Sosiaali- ja terveys- sekä kasvatusalan henkilöstö ei ole millään tavalla immuuni tälle sairaudelle!
Tartuntariski herättää huolen millä tavalla järjestelmämme kokonaiskantokyky kestää. Entä jos vaikka röntgenhoitajien keskuudessa ilmenee koronatartuntarypäs. Miten organisaatiossa sen jälkeen hoidetaan diagnostisia palveluita? Mitä jos kotihoidon henkilöstö saa jollakin alueella tartunnan? Mistä löydämme kymmeniä ammattilaisia huolehtimaan mummusta ja papasta kotona, jossa he eivät ilman apua pärjää. Kuka avustaa synnytyksissä, jos sairaalan kätilöt sairastuvat? Mitä jos päiväkodissa lastenhoitajat sairastuvat?
Vanhemmat joutuvat ottamaan lapset kotihoitoon ja moni vanhemmista on myös näissä yhteiskunnalle merkittävissä sosiaali- ja terveysalan sekä varhaiskasvatuksen tehtävissä. Tartuntatautiriski ja mahdollinen sairastuminen voivat johtaa kaaokseen. Esimerkkejä henkilöstön osalta valitettavasti riittää.
Pandemiatilanne on osoittanut myös Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon merkityksen yhteiskunnassa. Varmistetaan ettei sosiaali- ja terveydenhuolto romahda huolehtimalla siinä työskentelevien työturvallisuudesta koronarokotteella!