Tehy ja SuPer tavoittelevat koulutetulle hoitohenkilöstölle työehtosopimusta. Tätä tavoitetta on ruodittu kovasti julkisuudessa ja hieman ivallisestikin todettu, että sitähän ne ovat hakeneet jo kymmenen vuotta.
Olisi erikoista, jos tällä kierroksella emme tavoittelisi koulutetulle hoitohenkilöstölle sopimusta. Me näemme, että sopimus on työkalu kehittää juuri tämän henkilöstöryhmän palkka- ja työaikaehtoja. Ihan samalla tavalla kuin lääkäreiden, opettajien, näyttelijöiden ja muusikoiden työn erikoispiirteet ja tarpeet huomioidaan omissa työehtosopimuksissa.
Pari viikkoa sitten uutisoitiin jälleen hoitohenkilöstön kuormituksesta ja jaksamisesta. Meilahden leikkausosaston työntekijät puhuivat Helsingin Sanomissa avoimesti uupumisesta, ylipitkistä työputkista ja raskaasta varallaolosta. Espoossa puolestaan esiin nousi kotihoidon työntekijöiden kuormitus ja huoli hoidon laadusta, kun kotihoitoa tarvitsevien määrä on selvästi kasvanut, asiakkaat ovat yhä sairaampia ja alueita on yhdistetty, mutta hoitohenkilöstöä ei ole palkattu lisää. Vastaavia asioita koetaan päivittäin koko Suomessa, vaikka niistä ei kirjoiteta lehdissä. Näitä epäkohtia pitää päästä kehittämään seuraavan sopimuskauden aikana. Emme voi vain odottaa sote-uudistusta ja toivoa kädet ristissä, että asiat ratkeaisivat.
Vielä haluamme tarkentaa, että Tehy ja SuPer eivät hae työehtosopimusta vain omille jäsenilleen. Meidän mielestämme sosiaali- ja terveysalan palkkaus sekä työolot on saatava kuntoon kaikkien alalla työskentelevien osalta, jotta jatkossakin riittää osaavaa henkilökuntaa ja nykyinen hoitohenkilöstö pysyy alalla. Tämän epäkohdan kuntoon saattamiseksi tarvitsemme työkaluna työehtosopimusta.
Edunvalvonta on pitkäpiimäistä hommaa, jossa harvoin tehdään ihmeitä yhdessä yössä.