Viiden ammattiliitoon järjestämään mielenilmaukseen kerääntyi 25. huhtikuuta noin 2000 varhaiskasvatuksen ammattilaista vastustamaan varhaiskasvatuslain meneillään olevaa uudistusta.
Järjestävät tahot edustavat yli 70 % varhaiskasvatuksen henkilöstöstä. Eduskuntatalon eteen kokoontunut joukko olisi ollut moninkertainen, jos mielenilmaus olisi laajennettu Uudenmaan rajojen ulkopuolelle.
Opetus- ja kulttuuriministeri ei tullut kansaa tervehtimään toisin kuin muutamat sivistysvaliokunnan jäsenet. Ministeri kuitenkin kommentoi asiaa TV-uutisissa sanoen että ”hallitus ei kehitä varhaiskasvatusta ammattiliittojen välisten keskinäisten keskustelujen pohjalta vaan vahvasti lapsen etua ajatellen”.
Onko mielenilmaus ammattiliittojen välistä keskustelua? Ei! Se on ammattiliittojen hyvän yhteistyön tulos, mikä johtuu yhteisestä huolesta varhaiskasvatuksen tulevaisuudesta ja arjen sujumisesta – jokaisen lapsen edun toteutumisesta.
Lainsäätäjän on kuunneltava ja kuultava varhaiskasvatuksen kaikkia osapuolia, jos mielii hyvän lain säätää. Kuultavina tulee olla tasapuolisesti palvelujen käyttäjät, tuottajat ja työntekijät. On jo pitkään ollut nähtävissä, että lapsen etu vaihtelee paljonkin riippuen siitä, mistä suunnasta asiaa tarkastelee. Lapsen etu on kuitenkin ihan varmasti se, että varhaiskasvatus on turvallista, jokaisen lapsen tarpeet huomioidaan, jokainen lapsi nähdään ainutlaatuisena yksilönä, henkilökunta on koulutettua ja osaavaa ja sitä on riittävästi koko päivän ajan.
Työntekijöiden esittämät huolet on otettava siis vakavasti.
Varhaiskasvatuksen ammattilaisilta on saatu tietoa arjen todellisuudesta ja haasteista, ongelmista ja myös onnistumisista. Ne ovat asioita, joiden pitäisi päättäjiä herätellä.
Ammattiliittojen tehtävänä on toimia jäsentensä äänitorvena. Ammattiliitot voivat myös ajaa lapsen etua. Ilmiselvästi tätä pidetään vain ammattiliittojen välisenä keskusteluna.