Koulutettu ja osaava terveydenhuollon henkilöstö on laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden perusedellytys. Vaalien jälkeen muodostettavan hallituksen on kiinnitettävä huomiota sosiaali- ja terveysalan koulutuksen riittävään rahoitukseen, jotta meillä on jatkossakin tämä yhteiskuntamme valttikortti käytössä.
Koulutukseen osoitettavaa rahoitusta on 2010-luvulla pienennetty. Ammatillisesta peruskoulutuksen rahoitusta arvioidaan vähennettävän noin 20 % ja aikuiskoulutuksesta vielä enemmän lähivuosien aikana. Niin ikään korkeakoulutuksessa leikkuri on pudottanut perusrahoituksen tasoa viime vuosina. Esimerkiksi ammattikorkeakouluihin on kohdistunut tämän vuoden loppuun mennessä yli 120 miljoonan euron leikkaukset ja yliopistoja on kuritettu yli 200 miljoonalla viimeisen neljän vuoden aikana. Kaikki vähennykset ovat tapahtuneet aikana, jolloin rahoituksen jakoperusteita on uudistettu.
Sosiaali- ja terveysalan koulutuksen rahoitus nojaa yhä enemmän opiskelijan suorituksiin samalla kun jaettava kokonaispotti on pienentynyt. Parhaimmillaan suorituksiin perustuva rahoitus kannustaa oppimisyhteisöjä optimoimaan koulutuspolkuja. Vähemmän toivottu seuraus resurssien vähenemisestä ja tulosperusteisuudesta on oppilaitosten tuottaman osaamisen heikkeneminen. Tätä ehkäisisi koulutuksen aikana ja sen päättyessä käytettävät riittävän laadukkaat mittarit, joiden avulla osaamista arvioidaan. Olisiko nyt laadittava valtakunnalliset tutkintokohtaiset loppukokeet, joissa arvioitaisiin terveydenhuollon ammattihenkilöksi valmistuvan ammatillista osaamista?
Ammatillisen koulutuksen järjestämislain keskeytyminen tuskin poistaa koulutukseen kohdistuvia säästötarpeita. Koulutuksen riittävä rahoitus on edellytys sille, että meillä on nyt ja tulevaisuudessa työnsä osaavia, ammattitaitoisia ja työyhteisötaidot hallitsevia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia.