Kun työpaikalla on liian vähän työvoimaa, kynnys jäädä sairastamaan kotiin nousee. Kollegoita ei haluta jättää pulaan, koska he ovat muutenkin ylityöllistettyjä. Lisäksi terveydenhuollon ammattilaiset joutuvat pohtimaan onko asiallista altistaa esimerkiksi sairaalahoidossa oleva syöpäsairas lapsi flunssalle tulemalla itse kipeänä hoitotyöhön. Kotiin jääminen on usein viimeinen vaihtoehto, mutta määrääkö laki tai työehtosopimus sairaana olevan jäämään kotiin neljän seinän sisälle?
Olen usein Tehyssä kuullut, väitteen, että työnantajan vakuutus ei ole voimassa jos sairauslomasta huolimatta tulee töihin. Tämä väite ei pidä paikkaansa, sillä vakuutus on voimassa. Uskon, että vakuutukseen vetoaminen on helppo selitys, jolla saadaan pää kainalossa töihin tullut takaisin kotiin. Sekä työnantajan, työntekijän että potilaan yhteinen etu on se, että töissä ollaan terveenä ja töitä tehdään turvallisesti. Tämä on sekä potilaan että ylikuormittumisessa kollegojen etu.
Kotona ei kuitenkaan määrätä olemaan. Maalaisjärjellä on selvää, että sairautta ei omin toimin saa pahentaa. Uimassa käynti voi selkäkipuiselle olla hyvää kuntoutusta ja toipumisen edistämistä. Masentunut saattaa edistää toipumistaan, jos joskus saa lähdettyä keskellä päivää pois kotoaan vaikkapa elokuviin. Influenssan kourissa on parasta pysyä peiton alla. Normaalia elämää pienin rajoituksin voi siis jatkaa.
Milloin sitten ollaan kielletyn toiminnan puolella? Sairauslomaoikeuden väärinkäyttöä voi olla esimerkiksi se, että tahallaan antaa virheellistä tietoa omasta terveydentilastaan. Pelkkä epäily harhauttamisesta ei kuitenkaan riitä potkuihin. Ei, vaikka pitäisi sairaslomansa loppuun vaikka oma fiilis on, että on jo terve. Työntekijällä on aina oikeus luottaa lääkärin arvioon sairausloman pituudesta, eikä hänen tarvitse omatoimisesti arvioida työkykyään.
Työkyvyn arviointia voi silti tehdä myös työnantaja ja enenevässä määrin nykyään tarjotaan korvaavaa työtä. Tehyn ohjeistus lähtee siitä, että lääkärin on otettava kantaa onko korvaava työ ylipäätään mahdollinen. Tämän jälkeen jokainen työntekijä arvioi itse omalta kohdaltaan onko työnantajan ehdottama korvaava työ hyvä ajatus toipumisen kannalta vai ei.
Työ kun on myös terveyden lähde. Siksi työpaikalla on hyvä esimiehen kanssa yhdessä keskustella siitä miten juuri meillä suhtaudutaan korvaavaan työhön. Muistisääntö on se, että tehyläinen työntekijä on oman työnsä ja toipumisensa paras asiantuntija. Kotiin ei siis tarvitse sairaana automaattisesti jäädä.