Soveltuvuutta on arvioitu opintoihin hakeutumisen vaiheessa erilaisten valintakokeiden avulla. Lisäksi soveltumattomuuden arviointi on ollut mahdollista 2010-luvulla kasvatus- ja sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa ns. SORA-lainsäädännön mukaisesti. SORA-lainsäädännön tavoitteena on parantaa turvallisuutta koulutuksessa ja sen jälkeisessä työelämässä lisäämällä koulutuksen järjestäjien ja korkeakoulujen mahdollisuutta puuttua opiskelijoita koskeviin soveltumattomuus- ja turvallisuuskysymyksiin. Nyt tämä lainsäädäntö on arvioitavana OKM:n hankkeessa, jonka ohjausryhmässä on myös Tehy mukana.
Monet koulutuksen järjestäjät ovat luopuneet sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon (lähihoitaja) soveltuvuus- tai valintakokeesta. Menettelyä perustellaan sillä, että ammatillisessa koulutuksessa valintakoe ei saa olla karsiva. Valintakokeen merkitys sosiaali- ja terveysalalle soveltuvuuden kannalta on siis mitätön. Menettely ei toimi sosiaali- ja terveysalalla, jossa jo opintojen aikana opiskelijalta edellytetään kieli- ja viestintätaitoja, matemaattisia taitoja, päätöksentekotaitoja, sosiaalisia valmiuksia, motivaatiota sekä vastuullisuutta asiakas- ja potilasturvallisuuden takaamiseksi.
Sen sijaan ammattikorkeakoulut ovat edelleen pääsääntöisesti järjestäneen valintakokeita sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa. Viime vuosina on myös arvioitu mahdollisuuksia kehittää valintakokeita mm. yhdenmukaistamalla sairaanhoitajakoulutuksen valintakokeita. Lisäksi hakukelpoisten suurta joukkoa on karsittu muutaman viime vuoden aikana sähköisellä esivalinnalla, jonka perusteella varsinaiseen valintakokeeseen on kutsuttu vain osa hakijoista. Miten sähköisen esivalinnan luotettavuus varmistetaan, jos vastaajan henkilöllisyyttä ei pystytä vastaamisen yhteydessä todentamaan? Huhtikuun lopussa (27.4) Helsingin sanomien mielipidekirjoituksen mukaan sähköisestä esivalinnasta tultaisiin luopumaan edellä mainitusta syystä.
2020 käyttöön otettava korkeakoulujen valintakoeuudistus muuttaa ammattikorkeakoulun valintoja. Uudistuksen myötä opiskelijavalinnat tehdään etenkin tutkintotodistusten perusteella. Todistusvalintaa tehdään joko ylioppilastodistuksen tai toisen asteen ammatillisen tutkintotodistuksen pohjalta. Joissain koulutuksissa voitaisiin käyttää myös valinta- tai soveltuvuuskoetta, jos se tutkimustiedon mukaan on perusteltua.
Kasvatus- ja sosiaali- ja terveysalan koulutuksen opiskelijavalinnan on tulevaisuudessakin perustuttava todistusvalinnan lisäksi valtakunnallisesti yhteneväiseen soveltuvuuskokeeseen. Suvake-hankkeen tuloksena soveltuvuuden arviointiin valikoituivat kaikilla sosiaali- ja terveysalan koulutusasteilla seuraavat osa-alueet: oppimisvalmiudet, sosiaaliset valmiudet ja uravalinnan varmuus. Soveltuvuuskokeen sisältöjä tulee kehittää ja parantaa, jotta opinnoissa ja myöhemmin työelämässä menestyminen voidaan turvata.
Hakeutumisvaiheen lisäksi alalle soveltuvuutta tulee arvioida jatkuvasti opiskelun, erityisesti työpaikoilla tapahtuvan opiskelun tai harjoittelun yhteydessä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöksi valmistuvan tehtävä on erityinen ja vastuullinen. Siksi alan soveltuvuuskokeista on pidettävä kiinni.
Juha Kurtti
tutkimuspäällikkö, Tehy
Kirsi Coco
koulutuspoliittinen asiantuntija, Tehy