Suomen Kuvalehden artikkelissa (27.3.2017) ”Huutava pula pätevistä kasvattajista” pohditaan kasvattajapulaa pääkaupunkiseudun päiväkodeissa.
Artikkelin mukaan Espoon kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajan Pia Kauman mielestä paras keino lastentarhanopettajien työolojen kohentamiseksi on työtehtävien selkiyttäminen. Hän toteaa että päiväkodeissa pitää olla tarpeeksi henkilökuntaa hoitamassa käytännön tehtäviä, jotta opettajille jää aikaa opettamiseen.
Opettaminen ei kuitenkaan ole irrallinen, yksittäinen tehtävä päiväkodin arjessa. Elokuussa voimaan astuvissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa todetaan: ”Varhaiskasvatus toteutuu henkilöstön, lasten ja ympäristön vuorovaikutuksessa, jossa kasvatus, opetus ja hoito muodostavat eheän kokonaisuuden, jotka käytännön toiminnassa nivoutuvat yhteen. Tämä mahdollistaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen edistämisessä.”
Suomen Kuvalehden artikkelissa todetaan: ”Uusille lastentarhanopettajille saattaa tulla yllätyksenä, että työhön sisältyy kurahousujen pukemista.”
Mikä lastentarhanopettajien koulutuksessa on mennyt vinoon, jos väittämä pitää paikkansa? Päiväkodin arjessa on pukemista, syömistä, syöttämistä, nukkumista, nukuttamista, nenien niistämistä, pyllyn pyyhkimistä, arjen taitojen opettamista ja oppimista, leikkimistä, liikkumista, tutkimista…
Suomalaisen varhaiskasvatuksen peruskivi - hoidon, kasvatuksen ja opettamisen kokonaisuus nivoutuu kaikkeen tekemiseen. Työnjako ei perustu siihen, että lastentarhaopettajat opettavat tietyt hetket ja koulutetut lastenhoitajat hoitavat vaikka niiden kurahousujen pukemisen.
Päiväkodissa hoito- ja kasvatustehtävissä toimivista vähintään kolmanneksella on lastentarhanopettajan pätevyys ja 2/3 lastenhoitajan tai lähihoitajan pätevyys. Päiväkotien henkilöstön moniammatillisuus on laadukkaan varhaiskasvatuksen voimavara. On myös tärkeää, että ryhmissä on avustavaa henkilökuntaa ruokahuoltoon ja siivoustehtäviin niin että kasvattajat voivat keskittyä lapsiin.
Lastenhoitajat ovat tärkeässä asemassa varhaiskasvatusta toteutettaessa. He ovat vahvoja perushoidon osaajia, heillä on kokonaisvaltainen käsitys niin terveen kuin sairaankin lapsen kehityksestä. Terveydenhuollon ammattihenkilöinä he osaavat myös lääkehoitoa.
Päiväkodissa tarvitaan niin lastenhoitajia kuin lastentarhanopettajia, jotta lapset tuntevat olonsa turvalliseksi ja heidän perustarpeisiin vastataan. Näin luodaan pohja, jonka päälle lapsi oppii erilaisia taitoja ja valmiuksia.