Tehyn asiantuntija Kaija Ojanperä kirjoittaa blogissaan hallitusohjelmasta – miltä hallitusohjelma näyttää osatyökykyisten työmarkkina-aseman parantamisen näkökulmasta.
Osatyökykyisyys todennäköisesti koskettaa meitä kaikkia jossain vaiheessa työelämää. Työikäisistä suomalaisista peräti 1,9 miljoonalla, eli yli puolella on jokin pitkäaikaissairaus tai vamma jossain vaiheessa työelämää. THL:n FinSote -tutkimuksen mukaan aikuisväestöstä joka neljäs kokee, ettei terveys kestä työtä eläkeikään asti.
Edellisen hallituksen yksi kärkihankkeista oli ”Osatyökykyisille tie työelämään -hanke (OTE)”. Ennen hallituskauden loppua eduskuntaryhmät sitoutuivat jatkamaan myös seuraavalla hallituskaudella osatyökykyisten ja pitkäaikaistyöttömien työmarkkina-aseman parantamista. Moni luki jännityksellä uutta hallitusohjelmaa, jatkuuko hyvä kehittämistyö. Ja onhan se siellä – itseasiassa viidessä kohtaan mainittu.
Hallitusohjelmassa todetaan, että suurin potentiaali työllisyyden kasvussa on niissä ryhmissä, joissa työllisyys on nyt matalaa joko työttömyyden tai työmarkkinoiden ulkopuolelle jäämisen takia. Yksi tällainen ryhmä on osatyökykyiset. Ohjelmassa todetaan, että työllisyysasteen nosto on haastavaa ja tarvitaankin vaikuttavia toimia näiden ryhmien työllistämiseksi.
Hallitusohjelmassa esitetään, että toteutetaan osatyökykyisille suunnattu työkykyohjelma, tehostetaan osatyökykyisten pääsyä työhönvalmennuksen piiriin ja työnteon estäviä kannustinloukkuja puretaan (ns. lineaarinen malli).
Näiden toimenpiteiden lisäksi on muistettava, että meillä on iso joukko vielä työssä olevia, joiden työkyky on laskenut. On paljon hyviä esimerkkejä aktiivisen tuen malleista, joissa työntekijälle muokataan työ niin, että hän selviytyy siitä. Useimmiten työkykyä on jäljellä ja näissä tilanteissa esimiehet ovat avainasemassa työssä selviytymisen tukemisessa.
Arkirealismia, kun osatyökykyinen on työssä
Organisaatiot suunnittelevat toimintaansa yhä vähäisemmillä resursseilla, jolloin oletuksena on työntekijöiden sataprosenttinen työkyky. Työkyvyn lasku nähdään tuottavuuden laskuna, joka pahimmassa tapauksessa johtaa työntekijän markkina-arvon laskuun. Tällöin unohdetaan, että kuormittava työ on heikentänyt työssä selviytymistä.
Työn muokkaamisella varhaisessa vaiheessa päästään useimmiten hyvään lopputulokseen. Se edellyttää työkyvyn laskun tunnistamista, puuttumista ja aitoa halua tukea työntekijää.
Miten sitten käytännössä pitäisi toimia? Ylin johto vastaa resursseista, miten työt järjestetään työpaikalla, ettei muiden kuormittavuus nouse. Lähiesimies arvioi, miten työ suhteutetaan olemassa olevaan työkykyyn. Osatyökykyinen tarvitsee neuvoa, mistä saa tukea ja apua. Useissa organisaatioissa on työkykykoordinaattoreita, jotka antavat työntekijälle tietoa erilaisista vaihtoehdoista, esimerkiksi ammatillisesta kuntoutuksesta. Tarkoituksena on välttää ennenaikainen kokoaikainen työkyvyttömyyseläke, joka on sekä työntekijälle että työnantajalle taloudellisesti huono vaihtoehto.
Työyhteisössä pitää käydä avointa keskustelua siitä, miten toimitaan, kun jonkun työkyky alkaa laskea. Työnantajan pitää varmistaa resurssit. Esimiesten pitää uskaltaa tehdä yksilöllisiä ja joustavia päätöksiä, jotka tukevat osatyökykyistä. Asenneilmapiiri työyhteisöissä vaatii vielä muutosta, että osatyökykyinen ei koe olevansa taakkana muille. Puhumattakaan, että pitää pelätä oman työpaikkansa puolesta.