Opiskelijan ohjaaminen käytännön harjoitteluissa
Työelämän muutos edellyttää, että myös osaamisen on muututtava. Juuri nyt sote-integraatio tulee vaikuttamaan opiskelijaohjaukseen huomattavasti. Tulevaisuuden hoitotyötä tehdään yhä vähemmän perinteisissä laitoksissa ja yhä enemmän hyödynnetään digitaalisia hoitoympäristöjä ja potilaat hoidetaan kodeissa ja kodinomaisissa hoivaympäristöissä. Tämä asettaa haasteita hallita työympäristöjen riskitekijöitä, mikä edellyttää opiskelijalta ja hänen ohjaajalta kykyä tunnistaa työssä kuormitusta aiheuttavia tekijöitä sekä asiakasturvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä.
Opiskelijan ohjauksen arvot ovat ammatin ja organisaation arvot: kunnioitus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Koulutuksen rahoitusta on leikattu ja vastuuta ammattiin oppimisesta sälytetään entistä enemmän työelämän harteille. Näin ollen odotukset ohjatussa harjoittelussa tapahtuvalle oppimiselle lisääntyvät.
Opiskelijan oma vastuu oppimisestaan
Opiskelija on vastuussa omasta oppimisesta, oman osaamisen arvioinnista, kehittymishaasteista ja omasta osuudestaan potilaiden hoitotyössä ohjatussa harjoittelussa. Opiskelijalla on päävastuu osaamisensa kehittymisestä, mutta hän tarvitsee sekä opettajan että ohjaajan tukea.
Työympäristö, jossa vuorovaikutus on arvostavaa, oppiminen voi tapahtua turvallisesti. Eettinen ohjausympäristö on sellainen, johon opiskelija voi tulla luottavaisin mielin. Myönteisessä ilmapiirissä opiskelija uskaltaa myöntää osaamattomuutensa, asettaa realistiset osaamistavoitteet, kysellä ja kyseenalaistaa.
Ammattilaisilla vastuu ohjata osaajia tulevaisuutta varten
Opiskelijoiden ohjaus on osa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten työn arkea. Pitääkin kysyä kuuluuko opiskelijan ohjaus kaikille ja onko se oikeus vai velvollisuus. Voi olla myös tilanteita, jossa työntekijä itse kokee, että ei ole sopiva ohjaajaksi. Ohjaamisen taito on kuitenkin paitsi osa ammatillista yhteistoimintaa myös asiakkaan hoitoa ja palvelua.
Opiskelijan ohjaajalla on eettinen vastuu omasta osaamisesta niin ohjaustaitojen kuin työn hallinnan osalta. Sen sijaan ohjaaja ei ensisijaisesti ole vastuussa teoriatiedon opettamisesta. Toisaalta ohjaajan tulee kuitenkin kyetä perustelemaan ratkaisunsa näyttöön perustuvalla tiedolla ja arvioida opiskelijan kykyä toimia perustellusti. Ohjaaja ei myöskään ole vastuussa sellaisen osaamisen ohjaamisesta, mikä ei kuulu hänen työpaikallaan tapahtuvaan hoitotyöhön vaikka opiskelijan kyseisellä opintojaksolla sellaisia tavoitteita olisikin.
Opiskelijan ohjaaminen ja tukeminen rajautuu kuitenkin aina ammatilliseen osaamiseen. Ohjaajan vastuulla eivät ole opiskelijan henkilökohtaisen elämän haasteet eikä ohjaaja voi toimia opiskelijan terapeuttina. Ohjaaja turvaa omalta osaltaan opiskelijoiden yhdenvertaisen kohtelun. Eettisesti toimiva ohjaaja huomioi opiskelijan vahvuudet ja voimavarat sekä tukee opiskelijan ammatillista kasvua. Ohjaajien oikeus on saada tärkeään ohjaustehtäväänsä koulutusta. Toisaalta ohjaaminen on parhaimmillaan työpaikkakoulutusta ammattilaiselle, myös ohjaajan eettinen ymmärrys syvenee keskusteluissa opiskelijan kanssa esimerkiksi haastavista potilastapauksista.
Organisaatio luo rakenteet vastuulliselle ohjaamiselle
Organisaation vastuulla on huolehtia siitä, että opiskelijoiden oppiminen tapahtuu tarkoituksenmukaisissa työympäristöissä. Ohjausprosessi tulee integroida osaksi organisaation toimintaa. Organisaation tukea tarvitaan siihen, että työyhteisössä kyetään käsittelemään ohjaukseen liittyviä erilaisia asioita, myös vaikeita asioita.
Opiskelija tarvitsee tukea oppimisen kannalta sopiviin tehtäviin ja mahdollisuuden onnistumisen kokemuksiin. Eettisellä perustalla toteutettu ohjaus suunnitellaan työyhteisössä siten, että opiskelijalle tarjotaan hänen ammattitaitoaan edistäviä osaamiskokonaisuuksia. Organisaation edustajan työyksikön esimies vastaa siitä, että ohjausvastuu ja -oikeus toteutuvat tasapuolisesti. Esimiehen tulee huomioida opiskelijat sekä olla heidän käytettävissään ja hän on keskeisessä roolissa myönteisen ohjausilmapiirin ylläpitäjänä.
Opiskelijoiden ohjattu harjoittelu työpaikoilla aiheuttaa väistämättä kustannuksia. Jos organisaatio ei saa ohjauksesta aiheutuviin kuluihin rahoitusta, on vaara, että ohjauksen laatu madaltuu. Ei voida olettaa, että opiskelijaa ohjaava työntekijä selviytyy muista työtehtävistään yhtä ripeästi, koska opiskelija tarvitsee aikaa oppia. Erityisen haasteellista tämä on yksityisellä sektorilla ja pienissä työyksiköissä, joissa henkilökuntaresurssit ovat rajalliset.
Ohjauspalkkio taas voi toimia motivoivana tekijänä ja ideaalista olisi, jos organisaatio saisi riittävän korvauksen, mikä mahdollistaisi riittävän henkilökunnan työyksikköön. Lisäksi riittävät taloudelliset resurssit ovat edellytys opiskelijaohjauksen kehittämiselle ja laadunvarmistamiselle sekä palautteen keruulle ja sen mukaisten muutosten tekemiselle.
Yhteistyöllä tulevaisuuden tähtiä
Osaamisen luominen ja kehittäminen jakautuvat siis yhtä lailla niin opetuksen kuin työelämänkin vastuulle. Näin on hyvä ja vain siten voidaan aikaansaada opiskelijoille ammatillista todellisuutta vastaava ja tulevaisuuteen valmistava oppimisympäristö. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut se, ettei tätä kokonaisuutta tutkita ja suunnitella sekä toteuteta riittävästi yhdessä. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat viimeiset uudistukset opetuksen kentällä, jotka ovat vähentäneet voimavaroja sekä hakeneet niihin kompensaatioita työelämän puolelta.
Tähän muutokseen ei kuitenkaan ole luotu työelämän puolella mitään suunnitelmia ja valmiuksia, sillä julkishallinnon tiukka talous on kiristänyt resursseja. Opetuksen ja työelämän välinen heikko yhteys uhkaakin kaatua sen tärkeimpien tekijöiden - hoitotyöntekijöiden ja opiskelijoiden vastuulle.
On selvää, että tämä ei ole kenenkään varsinainen tavoite, vaan yksi siiloutuneen hallintomme tyypillinen tuote. Näin ollen tässä, jos missä olisi mahdollisuus nopeaan korjausliikkeeseen vahvistamalla työelämän asemaa opetuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa sekä huomioida opetusvastuut ja velvollisuudet työelämän talouden ja toiminnan suunnittelussa yhtenä merkittävänä osana organisaation toimintaa.
Sosiaalistuminen on merkittävä osa sosiaali- ja terveysalan opiskelijan ammatillisessa kasvussa. Työntekijöiden lisäksi myös opettajien on saatava tutkistella, millaista on olla työyhteisön jäsen. Koko työyhteisö kasvattaa, mutta samalla se myös kasvaa itse. Työpaikalla tapahtuva harjoittelu ei voi olla sattumanvaraista vaan sen tulee olla suunniteltua ja tulevien ammattilaisten ohjaus on oikeus, ei velvollisuus. Tulevaisuudessa on myös huomioitava se, miten palveluiden yksityistäminen vaikuttaa ohjaamistehtävään, ja siihen miten varmistetaan jatkuvuus ja ammattilaiset tulevaisuudessa. Opiskelijoiden kohteleminen tulee olla tasa-arvoista, oikeudenmukaista, sekä voimavarat ja vahvuudet huomioivaa.
Tehyn eettinen toimikunta
Anna Blubaum
Kirsi Coco
Taisto Hakala
Mari Kangasniemi
Tarja Kela
Lauri Kuosmanen
Laura Leppänen
Jaana Nyman
Susanna Ruokolainen
Susanna Ruuskanen
Helena Siipi
Kirsi Sillanpää