Kyselyn vastaukset kuvaavat ennen kaikkea ammattikorkeakouluopiskelijoiden näkemyksiä tähän aiheeseen.
Harjoittelu on tie omaan ammattiin. Harjoitteluiden kautta hankittu monipuolinen osaaminen tuottaa hyvät lähtökohdat työelämään, kunhan oppimisen mahdollisuudet ovat kunnossa. Harjoittelupaikan pitää vastata oppimistarvetta ja tarjota mahdollisuuksia ammatin sisältöjen oppimiseen.
Hyvässä harjoittelupaikassa opiskelijan harjoittelujakso on suunnitelmallinen prosessi, jonka onnistumiseen koko työyksikkö vaikuttaa omalla panoksellaan. On tärkeää ymmärtää opiskeltavaan tutkintoon liittyvät ydinsisällöt ja tiedostaa eri ammattiryhmien merkitys kokonaisuuteen.
On mukavaa, jos ohjaaja mahdollistaa opiskelijalle kokonaisvaltaisen oppimiselämyksen työpaikan eri toimintoihin, joiden kautta asiakkaan kokonaistilanne ja eri toimintojen merkitys hahmottuu opiskelijalle. Työelämään siirryttäessä näin syväluotaava perehtymistä on lähes mahdotonta saada.
Hyvä harjoittelupaikka tarjoaa mahdollisuuden harjoitella kädentaitoja rauhassa ja ajatuksen kanssa. Ohjaajan toivotaan ohjaavan harjoittelutapahtumaa suusanallisesti vierestä ja perustelevan sitä miksi asiat tehdään niin kuin ne tehdään. Tällainen oppimiselämys on kaikista opettavaisin. Jos vain seurailee videolta tai vierestä, miten homma tehdään ei pääse perille käytännön läheisen ja käsillä tehtävän työn saloista.
Opiskelijat toivovat säännöllistä palautetta läpi harjoittelujakson. On hienoa, jos ohjaajan kanssa käydään työvuoron alussa työsuunnitelma ja hoidettavat asiakkaat läpi. Tärkeää on tietää, mikä on normaalia ja myös mikä ei ole normaalia. Palautekeskustelu työvuoron jälkeen onnistumisista, kehittämiskohteista ja mieltä askarruttamaan jääneistä kysymyksistä on tarpeen. Opiskelijat toivovat lisäksi, että työhön liittyvistä tunteista voidaan puhua luottamuksellisesti.
Millainen on huono harjoittelupaikka?
Oppimista ei tue lainkaan, jos asioista supistaan selän takana, opiskelija jätetään yksin ja harjoittelujakson päätteeksi annetaan palautetta ns. täydeltä laidalta, jolloin opiskelijalla ei ole enää mitään mahdollisuutta korjata toimintaansa toisenlaiseksi. Työyhteisöjen ilmapiiriongelmat ovat tulleet valitettavan tutuksi monelle opiskelijalle. Erityisen pahalta tuntuvat ne tilanteet, joissa on kyse todellisesta työpaikkakiusaamisesta.
Voisi miettiä omalla kohdalla miltä tuntuu, kun epäonnistumistasi ruoditaan koko työyhteisön ja/tai asiakkaiden edessä? Entä miltä tuntuu se, kun nimeäsi ei tiedetä ja sinua kutsutaan opiskelijaksi tai “Hei, sinä siellä” – nimellä? Miltä tuntuu, kun sinua pompotellaan, käytetään palkattomana työvoimana ja sinulla teetetään toisarvoisia työtehtäviä, jotka eivät tue lainkaan oppimistasi?
Nämä huonot esimerkit tuottavat opiskelijalle kuvaa alasta, jolle hän on opiskelemassa. Pahimmassa tapauksessa unelmien ala ja opiskeltava tutkinto alkavat tuntua väärältä valinnalta. Työ itsessään on tärkeää ja merkityksellistä, mutta työelämä osoittautuu työharjoittelujen kautta sellaiseksi, että sen varaan ei halua omaa tulevaisuuttaan rakentaa.
Meillä jokaisella on vastuu ja velvollisuus toimia kollegiaalisesti työyhteisössä. Tätä kollegiaalista kohtelua myös tulevat alan ammattilaiset odottavat. Tehdään yhdessä töitä sen eteen, että tämä lukuisia uramahdollisuuksia tarjoava hieno ala on opiskelemisen ja työskentelemisen arvoinen.
Lue lisää aiheesta Tehyn opiskelijaselvityksestä.