Suurin osa häirinnästä tulee asiakkaiden ja potilaiden taholta, mutta myös kollegoiden. Ei ole siis kysymys mistään pikkujutusta, vaikka joskus asiaa vähätellään tai ei oteta tosissaan.
Työpaikalla on noudatettava kolmea perusperiaatetta seksuaalisesta häirinnästä:
1. Kenenkään ei tarvitse sietää seksuaalista häirintää työpaikalla.
2. Jokaisella on myös vastuu omasta käytöksestä työpaikalla.
3. Työnantajalla on aina vastuu puuttua häirintään tiedon saatuaan.
On tärkeää, että työyhteisön johto ilmaisee selkeästi, että työyhteisössä ei hyväksytä seksuaalista häirintää kollegoiden, potilaiden, asiakkaiden tai omaisten taholta. Jokaisella työpaikalla pitää löytyä toimintaohjeet seksuaalisen häirinnän estämiseksi. Jos niitä ei ole niin vaadi, että ko. toimintaohjeet tehdään.
Työyhteisöissä on tärkeää tunnistaa, mikä on seksuaalista häirintää. Avoin keskustelu auttaa huomaamaan, että eri ihmiset kokevat sen eri tavalla. On tärkeää ymmärtää, että kokemus on aina yksilöllinen ja oikea. Asian vähättely saa häirityssä aikaan pelkoa ja syyllisyyttä. Häirintätilanteessa ja sen jälkeen häiritty tarvitsee kollegoiden, esihenkilön ja jopa työterveyshuollon tukea.
Häirintätilanteessa on tärkeä kertoa häiritsijälle, että kokee toiminnan häirinnäksi. Jos häiritsijä siitä huolimatta jatkaa, muuttuu teko tahalliseksi. Usein tilanne kuitenkin saattaa olla niin uhkaava, että asiasta ei uskalla sanoa. Silloin kokemuksesta pitää kertoa esihenkilölle. Työnantajalla on velvollisuus puuttua tilanteeseen ja tehdä toimenpiteitä tilanteen ratkaisemiseksi, mutta myös pohtia ratkaisuja kyseisten tilanteiden ennaltaehkäisemiseksi.
Häirityn pitää siis kertoa tapahtuneesta aina esihenkilölle, jotta hän voi tilanteeseen puuttua. Tehy teki vuonna 2018 selvityksen, jossa ilmeni, että vain joka viides (20 %) kertoi asiasta. Tämä on harmillisen pieni luku. Ilmoitusten tekeminen tekee ongelman näkyväksi ja vain sitä kautta siihen voidaan puuttua.
Tehyyn tulevia yhteydenottoja on tosi vähän siihen nähden, että ilmiö nousee aina esille kyselyissä ja selvityksissä. Tämä nostaa huolen siitä, että seksuaalinen häirintä on edelleen vaiettu salaisuus. Vaientaako meidät häpeä, muiden vähättely tai syyllisen etsintä?
Myös työsuojeluviranomaiset ovat uutisoineet vuonna 2017, että heille tulee harvoin seksuaalinen häirintä valvottavaksi. Heille tulevat yhteydenotot liittyvät yleensä työnantajan taholta tapahtuvaan häirintään. Yleensä yhteydenottaja ei kuitenkaan halua, että viranomainen ryhtyy valvontatoimenpiteisiin.
Työsuojeluviranomaiset muistuttavat, että työntekijän kokema seksuaalinen häirintä otetaan valvottavaksi matalalla kynnyksellä. Yleensä häirintätapauksissa valvontakynnys ylittyy, jos häirintä tai epäasiallinen kohtelu voi vaarantaa terveyden.
Tehyn teettämän kyselyn mukaan seksuaalinen häirintä kohdistuu paljolti alle 35 -vuotiaisiin työntekijöihin. Onhan tosi harmillista, jos työuran alkupuolella tapahtuu häirintää, joka ahdistaa. Se saattaa johtaa siihen, että työntekijä hakeutuu työhön, jossa ei olla fyysisesti lähellä asiakasta. Käytännössä kyse ei ole silloin sosiaali- tai terveydenhuoltoalasta, joten seksuaalisen häirinnän kokemukset voivat johtaa jopa alan vaihtoon.