Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden digitalisoinnin tavoitteena on parantaa asiakaslähtöisyyttä ja palveluiden yhdenvertaisuutta. Lisäksi tavoitteena on, että asiakkaat ja potilaat saisivat palvelut yhdestä paikasta ja tietojärjestelmiä kehitettäisiin siten, että heitä koskeva tieto kysyttäisiin vain kerran. (STM 2018.) Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden digitalisointi kohdistuu esimerkiksi erilaisten ajanvarausjärjestelmien kehittämiseen sekä palveluihin, joissa asiakas ja potilas voi toteuttaa itse, ajasta ja paikasta riippumatta oman hoidon tai palveluntarpeen arviointia. Esimerkiksi sairaalahoidossa mittausten ja tiedonsiirron digitalisoimisella pyritään mittaustulosten siirtyminen suoraan mittauslaitteesta potilastietoihin. Näin voitaisiin saada lisäaikaa välittömään potilastyöhön, mutta myös vähentää kirjaamisessa tapahtuneita virheitä. Digitaaliset palvelut puolestaan mahdollistaisivat palveluiden saamisen riippumatta asuinpaikasta tai liikkumismahdollisuuksista. Palveluiden kehittäminen herättää kuitenkin kysymyksen, voidaanko digitoimalla varmistaa paras mahdollinen hoito ja palvelu, ja miten ammattilaisten tulisi siihen sitoutua.
Parasta mahdollista hoitoa ja palvelua – kenen näkökulmasta?
Koska sosiaali- ja terveydenhuollon tärkein tavoite on asiakkaan ja potilaan hyvä hoito ja palvelu, on myös palveluiden digitoinnin vastattava tähän. Siten lähtökohta ei voi olla ainoastaan tuottavuuden lisääminen vaan mahdollisuus parantaa esimerkiksi ikääntyneiden elämänlaatua. Parhaimmillaan digitaaliset palvelut mahdollistavat esimerkiksi perusterveydenhuollossa ja terveyden edistämisessä sen, että asiakkaat voivat asioida heille sopivaan aikaan, ja asiointi voi olla kiireetöntä. Asiakkaiden näkökulmasta tulevaisuuden visio voisikin olla, että käytössä olisi Terveys- chat 24/7, jossa ammattilaisilta saa vastauksia terveydestä ja sairauksista vuorokauden ympäri. Vastaajina olisivat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ympäri Suomen tai – jopa tähän koulutettu robotti.
Kehittämistyössä on kuitenkin huomioitava, että digitoitujen palveluiden rinnalla on edelleen tarjottava palveluita heille, jotka eivät halua, voi tai kykene käyttämään sähköisiä palveluita. Palvelumuotojen valinnassa on kunnioitettava asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja mahdollistettava se, että palveluiden valinnassa huomioidaan asiakkaiden tilanne ja asiakkaan päätöksenteko on tietoon perustuvaa. Edelleen tulee varmistaa, että kansalaiset saavat tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen kohtelun riippumatta siitä, ovatko he digitaalisten ratkaisujen ulottuvilla.
Ammattilaiset – myös digitaalisissa palveluissa?
Palveluiden digitalisoinnissa keskeistä on varmistaa, että asiakkailla ja potilailla on riittävät tiedot ja taidot digitaalisten palveluiden käyttöön. Tämä edellyttää sitä, että ammattilaiset itse tuntevat digitaaliset palvelut ja hallitsevat niiden käytön. Kaikki hoitajatkaan eivät käytä digitaalisia palveluita eikä heillä ole käytön edellyttämää osaamista. Huomio tulee kiinnittää siihen, miten ammattilaiset perehdytetään uusiin palveluihin, onko siihen käytettävissä riittävästi aikaa ja asianmukaisia laitteita. Olennaista olisi tunnistaa myös se, että ammattilaiset omaksuvat uudet asiat eri tahtiin, ja myös hitaampi omaksuminen tulisi hyväksyä.
Koska ammattilainen on toiminnastaan ensisijaisesti vastuussa niille potilaille, jotka tarvitsevat hänen hoitoaan, tulee ammattilaisen myös arvioida sekä omaa että muiden ammattilaisten pätevyyttä toteuttaa hoitoa ja palvelua. Hän on myös velvollinen jatkuvasti kehittämään osaamistaan: millaista on oma ammattitaito digitalisaatiossa, mitä koulutusta tarvitsen sekä miten tunnistan digitalisaation tuomia mahdollisuuksia ja haasteita hoidon ja palvelun kehittämisessä? On myös pohdittava sitä, kenen tehtävä on opastaa asiakkaat palvelujen käyttöön ja miten se tuotetaan. Tämä edellyttää sekä osaamisen arviointia, että työnjaon keskustelua työyhteisöissä.
Palveluiden digitalisointi on jo nyt tuonut uusia työskentelytapoja. Useissa kunnissa on käytössä erilaisia etähoivapalveluita ja terveydenhuollon ammattilaiset toteuttavat niitä työssään. Digitalisaatio voi osaltaan tehostaa työstä ja ennen kaikkea auttaa kohdentamaan ammattilaisten työtä koulutusta vastaaviin tehtäviin, jos esimerkiksi robotiikkaa käytetään logistisissa ja rutiininomaisissa tehtävissä. Siten digitalisaation avulla voidaan myös luoda uusia ratkaisuja, jotka tekevät vanhat työmenetelmät tarpeettomiksi.
Lopuksi
Digitaalisten palveluiden kehittäminen edellyttää, että kehittämistyössä ovat mukana niin asiakkaat ja potilaat kuin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisetkin. Kansalaisten osallistumista tulee tukea lisäämällä heidän tietämystään digitalisaation toimintaperiaatteista, käytöstä ja mahdollisuuksista. Tämä vuoksi myös ammattilaisten tulisi olla mukana uusien järjestelmien ja laitteiden suunnittelussa. Jos digitaaliset palvelut ovat vieraita sekä käyttäjille että ammattilaisille, eikä niitä sen vuoksi käytetä, niistä ei myöskään ole kenellekään hyötyä.
Tehyn eettisen toimikunnan kokouksessa on kuultu asiantuntijoina digihoitaja Aleksi Partanen, Helsingin kaupunki; kehittämispäällikkö Heta Kolanen HUS; kehittämispäällikkö Kirsi Markkanen Tehy Ry.
Tehyn eettinen toimikunta
Anna Blubaum, Kirsi Coco, Taisto Hakala, Mari Kangasniemi, Tarja Kela, Lauri Kuosmanen, Laura Leppänen, Jaana Nyman, Susanna Ruokolainen, Susanna Ruuskanen, Kirsi Sillanpää, Helena Siipi.
STM 2018. Digitalisaatio. https://stm.fi/digitalisaatio