Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy kampanjoi avainsanoilla, jotka käsittelevät Tehyn eduskuntavaali- ja hallitusohjelmatavoitteita. Tavoitteet on kiteytetty viiteen päättäjille suunnattuun avainsanaan, jotka ovat resurssit, laatu, osaaminen, johtaminen ja tasa-arvo. Lisätietoja tehy.fi/avainsanat. Tässä blogissa käsitellään resursseja.
Sosiaali- ja terveydenhuolto on viime vuosien uutisissa esiintynyt lähinnä säästökohteena. Ennen kaikkea on korostettu sitä, että kulut eivät saa kasvaa nopeasti. Tästä keskustelusta on syntynyt kuva, että Suomen sosiaali- ja terveyspalvelut ovat hyvin kalliita ja ehkä myös tehottomia.
Kuva on kuitenkin väärä. Sosiaali- ja terveyspalvelumme ovat hyvin kustannustehokkaita, ja kansainvälisen vertailun perusteella niihin olisi syytä panostaa lisää.
Toukokuussa ilmestynyt THL:n tilastoraportti ”Terveydenhuollon menot ja rahoitus 2016” kertoo, että Suomen terveydenhuoltomenot olivat 20,5 miljardia euroa vuonna 2016. Lukuun sisältyy kansainvälisten käytäntöjen mukaisesti myös ikääntyneiden ja vammaisten pitkäaikaishoito ja kotihoito, mutta ei investointeja. Erikoissairaanhoidon osuus oli 7,2 miljardia ja perusterveydenhuollon osuus 3,4 miljardia.
Summat ovat tietysti melko suuria, mutta kansainvälinen vertailu osoittaa, että terveydenhuollon kustannus on maassamme hyvin kohtuullisella tasolla. Terveydenhuoltokustannusten osuus BKT:sta oli 9,5 prosenttia vuonna 2016. Luku on hieman korkeampi kuin OECD-maissa keskimäärin (9,0 prosenttia), mutta Suomessa ikääntyneiden osuus on suurempi kuin monessa muussa OECD-maassa.
Jos Suomea verrataan muihin Pohjoismaihin, kulut eivät todellakaan ole kovin korkeat. Ruotsissa terveydenhuollon menojen osuus BKT:stä oli 11 prosenttia, Norjassa 10,5 prosenttia ja Tanskassa 10,4 prosenttia. Monet isot maat Euroopassa panostavat enemmän terveydenhuoltoon kuin Suomi. Saksassa terveydenhuoltomenojen osuus BKT:stä oli 11,3 prosenttia, Ranskassa 11 prosenttia ja Isossa-Britanniassa 9,7 prosenttia.
Jotkut väittävät, että kilpailu ja yksityistäminen lisäisivät tehokkuutta ja säästäisivät rahaa. Vapaan kilpailun luvatussa maassa Yhdysvalloissa terveydenhuoltokustannusten osuus BKT:sta oli 17,2 prosenttia vuonna 2016. Tämä osoittaa sen, että vapaa kilpailu ei takaa kustannustehokasta terveydenhuoltoa. Ongelma on ennen kaikkea se, että ostajalla ja potilaalla ei usein ole tietoa varsinaisesta hoitotarpeesta, vaan potilas joutuu luottamaan lääkärin arvioon. Aina ei ole selvää, onko kyse todellisesta hoitotarpeesta vai mahdollisuudesta tehdä bisnestä.
Jos haluamme, että sosiaali- ja terveyspalvelut toimivat hyvin Suomessa, ei ole helppoa keinoa ”tehostaa” palveluita. Päinvastoin - meidän täytyy käyttää enemmän resursseja niihin. Ja se on kansainvälisen vertailun perusteella myös syytä tehdä. Se on kansantaloudellisesti järkevää, ainakin jos annamme arvoa ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille.