Ay-liikettä syytetään siitä, että me olemme aina valmiina ahmimaan kakkua kuola suupielestä valuen, mutta emme olisi lainkaan kiinnostuneita itse kakun leipomisesta. Ei kuulu älähdystä, koska kyseinen kalikka ei nyt osu. Kyllä me pohdimme palkankorotusvaatimustemme kustannuksia ja rahoitusta.
On täysin totta, että Tehyn ja SuPerin palkankorotusvaatimukset maksavat. Siitä ei ole epäilystäkään. Me emme kuvittele, että rahat tippuisivat taivaasta tai että setelit voisi vain käydä nostamassa seinästä. Tai että Jalosen Markun takataskussa olisi ylimääräistä jakovaraa.
Vaikka kuntien talousahdinko on totta, on myös täyttä soopaa pelotella, että hoitohenkilökunnalle maksettavat palkankorotukset revittäisiin sentilleen kuntaverojen nousun kautta veronmaksajien lompakosta. Täyttä suklaamoussea, sanon minä.
Valtio ja kunnat muodostavat monisäikeisen kokonaisuuden. Jos kuntasektorin taloudellinen ahdinko syvenee, valtion on osallistuttava talkoisiin. Niinhän tapahtuu jo nyt. Hallitusohjelmassa on jo sitä paitsi sitouduttu rohkeasti palkkatasa-arvon edistämiseen. Valtio on siis tilannut ruuat ja juomat pöytään, mutta on nyt sitä mieltä, että joku muu saa maksaa – artistiko kenties?
Resepti reilun kakun leivotaan
Kuntien rahoitus perustuu useaan tulolähteeseen. Mikäli hallituksen työllisyystavoite toteutuisi tai jopa ylittyisi, säällisten palkankorotusten rahoittamisesta ei muodostuisi merkittäviä rahoitusongelmia. Kasvanut palkkasumma tuottaisi automaattisesti kasvavia verotuloja ilman verojen kiristyksiä.
Jos tämä ei riitä, löytyy muitakin keinoja, sillä verojärjestelmässämme on monta porsaanreikää. Seuraavat neljä ideaa on poimittu asiaan laajasti paneutuneen Finnwatch-järjestön esityksistä ja luvut pohjautuvat valtiovarainministeriön laskelmiin.
1. Kansainvälisesti toimivilla yrityksillä on laillisia keinoja välttää veronmaksua Suomeen. Kyse on niin sanotusta aggressiivisesta verosuunnittelusta. Lakeja on muutettava niin, että verot maksetaan sinne, missä tulos tehdään. Näitä veroreikiä tilkitsemällä saadaan hankittua kakkuaineksia sadoilla miljoonilla euroilla.
2. Kotimaiset ja ulkomaiset sijoitusrahastot, työeläkeyhtiöt ja yleishyödylliset yhteisöt kuten ay-liike saavat osinkotulonsa verovapaasti. Hallitus pohtii lähdeveron asettamista näille tuloille. Idea on kannatettava. Viiden prosentin lähdeverolla saataisiin kerättyä kolminumeroinen summa miljoonia. Siitä saadaan kakkuun oikein hyvät täytteet. Tehy haluaa olla mukana tässä uusitussa kakkureseptissä ja olemme valmiita maksamaan veroja sijoitustoimintamme tuotoista. Se olisi reilua ja oikeudenmukaista. Ja varsinkin, jos osoitamme muita sormella, meidän tulee osata ensin kurkata itse peiliin. Jos kutsumme muita leipomaan, on itse oltava valmiina tarttumaan vispilään ensimmäisenä.
3. Listaamattomien yhtiöiden omistajat pystyvät – mikäli yrityksessä on nettovarallisuutta riittävästi – nostamaan osingoista 75 prosenttia verovapaasti. Tämä suomalainen verolainsäädännön erikoisuus pienentää verokertymää varovaisesti arvioiden noin 300 miljoonaa euroa. Kaiken lisäksi järjestely haittaa työllisyyden myönteistä kehitystä. Tästä syntyy kakkuun maistuva mansikkakuorrutus!
4. Kirsikkana kakun päälle muistutettakoon, että yritystukia maksetaan joka vuosi yli 4 miljardia euroa. Siitä kertyy kymmenessä vuodessa 40 miljardia. Suurin osa näistä tuista on perusteltuja, mutta osa ei ole. Tästäkin potista löytyy satoja miljoonia muihin tarkoituksiin, jos vain löytyy poliittista tahtoa. Mestarileipuriksi tarvitaan Suomen hallitus.
Näin me ay-liikkeessä leivomme osamme kakkua. Ja kutsumme kaikki suomalaiset syömään, sillä parantunut terveydenhuoltojärjestelmä merkitsee kakkua ihan jokaiselle!