Valtion oikeuspsykiatrisilla sairaaloilla on yhteiskunnassamme erityistehtävä: niissä hoidetaan sekä vaikeahoitoisimmat että oikeuspsykiatriset potilaat. Sairaaloita on kaksi, Kuopion Niuvanniemi ja Vanha Vaasa.
Niissä potilaat ovat esimerkiksi vakaviin rikoksiin syyllistyneitä, jotka on todettu syyntakeettomiksi, eli heidät on mielisairauden vuoksi jätetty tuomitsematta. Myös erityisen vaaralliset ja vaikeahoitoiset potilaat lähetetään tahdosta riippumattomaan hoitoon oikeuspsykiatrisiin sairaaloihin hyvinvointialueiden lähetteillä. Heille itselleen ja ympäristölleen turvallinen hoito edellyttää aika ajoin myös pakkokeinoja ja erityisosaamista kokeneilta hoitajilta.
Näissä sairaaloissa ja myös Turun psykiatrisessa vankisairaalassa valtiolle työskentelevät hoitajat kohtaavat työssään Suomen vaarallisimmat potilaat. Heidän työolonsa ovat poikkeuksellisen vaativat ja kuormittavat. Työssä vaaditaan jatkuvaa lisäkouluttautumista, säännöllistä työnohjausta ja myös rutkasti kokemusta. Resurssipulan vuoksi vuoronvaihtoja tulee paljon, ilman vuoronvaihtokorvausta.
Työtä varjostaa väkivallan uhka, ja jos hoitaja joutuu sen kohteeksi, on tekijä syyntakeeton mielenterveyspotilas. Tämä tarkoittaa, että yleensä rikosoikeudellisia seuraamuksia ei koidu, joten potilaalta ei korvauksiakaan voi saada.
Valtiolle työskentelevät hoitajat kohtaavat työssään Suomen vaarallisimmat potilaat.
Peruspalkassa näitä asioita ei ole huomioitu, päinvastoin: valtion työehtosopimuksella oikeuspsykiatrisissa sairaaloissa työskentelevän sairaanhoitajan tehtäväkohtainen lähtöpalkka on noin 20 prosenttia pienempi kuin vastaavalla koulutuksella työskentelevän kollegansa muualla sote-alalla. Esimerkiksi Niuvanniemessä uran alkuvaiheessa työskentelevä sairaanhoitaja saa noin 400 euroa vähemmän tehtäväkohtaista palkkaa kuukaudessa kuin hyvinvointialueelle Kuopion yliopistollisessa sairaalassa työskentelevä kollega.
Valtion työehtosopimuksella työskentelevät sairaanhoitajat ovat lähtöpalkoissa siis vielä syvemmällä palkkamontussa kuin kollegansa, jotka ovat SOTE-sopimuksen piirissä.
Hyvinvointialueiden säästöpaineet vain lisäävät kuormitusta. Alueilla ei ole tarpeeksi rahaa vaativien psykiatristen potilaiden hoitoon, ja oikeuspsykiatrisiin sairaaloihin päätyvät lopulta vaikeimmat tapaukset, joita ei muilla psykiatrisilla osastoilla pystytä hoitamaan. Hoitoajat ovat pitkiä, keskimäärin seitsemän vuotta. Tosin taloustilanne lisää painetta niiden lyhentämiseen, mikä voisi johtaa jopa potilaiden ennenaikaiseen kotiuttamiseen. Tämä on yleisen turvallisuudenkin kannalta erittäin huolestuttavaa.
Valtion virkaehtosopimus päättyi helmikuun lopussa ja neuvottelut ovat käynnissä (Valtiotyönantaja keskeytti virka- ja työehtosopimusneuvottelut 7. maaliskuuta, eikä sen jälkeen ole osoittanut halukkuutta jatkaa neuvotteluita).
Nyt on aika nostaa tämä pieni mutta yhteiskunnallisesti erittäin tärkeää työtä tekevä tehyläisten joukko ylös palkkamontusta. Valtiolla työskentelevien sairaanhoitajien palkkataso on korjattava työtä ja sen merkittävyyttä vastaavaksi ja taattava tarpeeksi rahaa hyvinvointialueiden mielenterveystyöhön. Siten lopulta vähennetään vankeinhoidon ja oikeuspsykiatristen sairaaloiden kuormitusta.
Teksti julkaistiin alun perin HS:n mielipidepalstalla 6.3.2025.
