Keväällä korona oli rantautunut Suomeen ja se vaikutti ensimmäisenä terveydenhuoltoalaan ja sen henkilöstöön. Terveydenhuollossa ryhdyttiin järjestelemään toimintoja uusiksi ja vaikutus valui myös sosiaali- ja kasvatusalalle. Tuli valmiuslaki voimaan, joka johti äärimmillään sopimusmenettelystä määräysvallan käyttöön. Kesää odotettiin pelon sekaisin tuntein.
Tehyn tekemässä selvityksessä joka kolmas (33 %) vastaaja sanoi, että heillä ei tehty sulkuja eikä supistuksia kesäaikana. Niissä, missä niitä tehtiin, yleisintä olivat 2–4 viikon sulut tai supistukset. Ne kohdistuivat eniten hammashuoltoon, päivähoitoon ja vastaanottotoimintaan. Vastaajista 16 % ilmoitti, että heillä on myös lomautettu henkilöstöä.
Kesää rasitti myös sijaispula. Vastaajista 43 % kertoi, että tietyistä ammattiryhmistä oli nyt aiempia vuosia pahempi työvoimapula. Suurimmat saatavuusongelmat olivat sairaanhoitajista, lähihoitajista ja bioanalyytikoista. Vain reilu kolmannes (39 %) pystyi toteuttamaan aiemmin tehtyä kesäajan suunnitelmaa toiminnan ja sijaisten suhteen. Vaikka kesäaikana koronaepidemia hieman rauhoittui, tapahtui henkilökunnalle altistumisia ja tartuntoja, mikä kasvatti sijaistarvetta. Koronan olemassaolo lisäsi tarvetta myös näytteenottoon ja bioanalyytikoista olikin huutava pula.
Sijaispulasta huolimatta kesästä selvittiin, mutta ihan varmasti se jätti jälkensä. Suurin osa vastaajista (63 %) kertoo, että henkilöstö teki ylitöitä, vaihtoi omia vuorojaan ja jousti omissa työajoissa. Voi vain kuvitella, miten se vaikutti heihin. Meistä jokainen haluaa kesällä viettää aikaa perheen kanssa ja tehdä asioita, jotka auttavat palautumaan työstä. Lähes kolmannes (28 %) kertoikin, että kesälomaa ei saanut yhtäjaksoisena kesäaikana, mikä tietysti vaikuttaa jaksamiseen.
Kuormittuneisuus kasvanut sote-alalla
Erittäin huolestuttavaa vastauksissa olikin kuormittuneisuuden kasvu. Edellisen vuoden kyselyssä vastaajista vajaa puolet (41 %) arvioi, että kesä 2019 oli raskaampi kuin kesä 2018. Tänä syksynä jo 69 % vastaajista arvioi, että kesä 2020 oli raskaampi kuin kesä 2019. Tämä on huolestuttava suunta ja vauhti on ihan liian hurjaa. Mihin asti kuormittuneisuudessa voidaan mennä ennen kuin siihen aidosti puututaan? Tietysti koronalla oli oma osuutensa asiassa, mutta sekin pitää huomioida kuormittumisen hallinnassa.
Kolme tärkeintä syytä kuormittumiseen olivat liian vähäinen henkilöstömäärä, joka aiheuttaa kiireen (67 %), toistuvat joustamiset omissa työvuoroissa (67 %) ja se, että sijaisten perehdyttämiseen ei varattu riittävästi aikaa (40 %). Sote-alan henkilöstö on tunnollisia työssään ja kantavat usein huolta, kun työtä ei pysty tekemään niin hyvin kuin voi. Mutta tämän lisäksi 36 % vastaajista sanoi, että ihan pelotti potilasturvallisuuden vaarantumisen vuoksi.
Miksi sijaisia ei sitten saatu? Kaksi suurinta syytä olivat pula koulutetuista sijaisista (70 %) ja organisaation vetovoimaisuuden puute (42 %).
Tämä selvitys todisti sen tosiasian, että sosiaali-, terveydenhuolto- ja kasvatusala pyörii pitkälti työntekijöiden joustojen varassa. Me olemme sen tienneet jo pitkään ja toivottavasti tämän uskovat myös päättäjät, jotka voivat vaikuttaa alan vetovoimaisuuteen.