Perusteeksi päivärahaleikkauksille hallitus kertoo valtion talouden vahvistamisen 60 miljoonalla eurolla vuodessa. Tuo summa on 0,069 prosenttia valtion kaikista 87,6 miljardin menoista ensi vuonna. Pitkäaikaissairaan työntekijän ainoasta toimeentulosta leikkaaminen kerralla 15 - 20 prosentin verran on todella kallis hinta liki olemattomasta hyödystä valtiolle, mutta sitä hallitus nyt ajaa läpi.
Päivärahan on tarkoitus olla palkasta rahoitettu vakuutus sairausajan toimeentulon turvaamiseksi. Tehyläisillä leikkaus tuntuisi omassa rahapussissa pitkäaikaisen sairauden osuessa kohdelle heti työehtosopimuksen mukaisen palkanmaksun päättyessä.
Palkansaajat saavat päivärahaetuuden leikkauksen osittain takaisin ajan oloon, kun palkasta perittävät sivukulut alenevat ja työntekijälle käteen jäävän palkan osuus suurenee. Tämä ei kuitenkaan lämmitä sitä pitkäaikaissairasta, jolla terveys ja palkanmaksu ovat loppu.
Vain harva meistä pohtii, että vaikea sairaus voisi osua omalle kohdalle, mutta osalle näin käy.
Tahdomme ajatella, että Suomi on hyvinvointivaltio, jossa tällaiset perustoimeentuloon liittyvät asiat huolehditaan puolestamme. Luottamusta valtion järjestämään turvaan on kuitenkin arvioitava tosiasioiden pohjalta.
Pärjäisitkö, jos kuukausitulosi romahtaisi 1800 euroa?
Sairauspäivärahan määrää leikattiin jo Sipilän hallituksen toimesta vuoden 2016 alussa. Jos Orpon hallituksen ajama leikkaus toteutuu, 3500 euron kuukausituloja saavan keskituloisen kokoaikatyöntekijän sairauspäivärahaa on saksittu kymmenessä vuodessa yhteensä noin 475 euroa kuukaudessa.
Lopputuloksena olisi ensi vuonna runsaan 1700 euron bruttotulo ihmisellä, jonka perheen arki on rakentunut 3500 euron kuukausitulon varaan. Sairauspäivärahalla tulot tippuisivat siis 1800 euroa. Vain harva osaa varautua tämän mittaluokan tulojen romahdukseen.
Pitäisi kysyä, täyttääkö päiväraha enää perustarkoitustaan. Työntekijän pakolliset elinkustannukset eivät pienene pitkillä sairaslomilla, vaikka tulot romahtaisivat. Päivärahan tuoma taloudellinen turva jäisi erittäin heikoksi.
Voi olettaa, että moni tavallinen palkansaaja velkaantuisi vaikean sairautensa vuoksi. Ahtaimmilla olisivat ne, jotka eivät saa lainaa tai pysty muutoinkaan paikkaamaan tulojensa romahdusta.
Jopa 20 prosentin leikkaus vain 0,069 prosentin säästön vuoksi?
Tehyläiset hoitavat heitä, joiden päivärahoja nyt ollaan leikkaamassa. Rahapula lisää työikäisten pitkäaikaissairaiden ongelmia ja heikentää heidän elämäntilannettaan kokonaisuutena. Leikkaus heijastuisi myös hoitotyöhön huonolla tavalla.
Valtion taloutta on saatava paremmaksi, mutta on pohdittava, miten se tehdään. Onko todella syytä saksia pois 20 prosenttia tavallisen työntekijän sairausajan toimeentulosta, jotta valtion menot leikkaantuvat alle yhden promillen?
Kyse ei ole pakosta tehdä tämä leikkaus valtion talouden parantamiseksi, vaan valinnasta tämän ja muiden säästötoimien väliltä.