Olennaista esityksessä on se, että kuntien tuloihin keskitytään. Aloite on tervetullut ja raikas. Vaikkakin vielä hieman keskeneräinen. Pääministerin aloite sähköisti mukavasti kunnallis-vaalikeskustelua, jossa levy oli pyörinyt paikallaan jo tovin: voi, voi, kun ei ole rahaa.
Toinen pääministerin nostama teema on tärkeä: tulisiko verotuksen voimakkaammin nojautua maksukykyyn eli olisiko syytä lisätä verotuksen oikeudenmukaisuutta. Tai kuten me ekonomistit sen muotoilemme: tulisiko verotuksen jakaa tuloja voimakkaammin.
Jos tarkastellaan verotuksen painopisteen muutosta, maksukykyä korostava periaate on heikentynyt ja tasaverotekijät ovat hitaasti, mutta varmasti lisääntyneet. Valtion tulovero on ainoa progressiivinen, kuntien tulovero on sitä osittain vähennysten kautta. Pääomavero, arvonlisävero, energiaverot jne. ovat luonteeltaan tasaveroja. Viime mainittujen osuus kaikista maksetuista veroista on hieman kasvanut viimeisten vuosikymmenten aikana. Täten veroprogressio on vähentynyt. Verotuksen merkitys tulojen tasaajana on hieman hiipunut. Oikeudenmukaisuuden pohtiminen on politiikan ruisleipää.
Sanna Marinin verotukseen liittämiä tavoitteita - kuntien tulopohjan vahvistaminen ja tuloerojen tasaamisen voimistaminen - ajaisi tehokkaammin pääomatulojen verotuksen progressio ja pääomaverotuotosta osan kohdistaminen kunnille. Tätäkin perusajatusta täytyy hieman hieno-säätää. Pääomatulojen saajat keskittyvät alueille, joiden talous on kohtuullisen vahva. Siksi olisi järkevä liittää kunnille tulevaan pääomaverokertymään tasausjärjestelmä. Osa kokonaistuotosta jaettaisiin tiukkojen kriteereiden perusteella koko Suomeen.
Pääomaveron tuotosta osan (esim. 50 %:n osuus toisi kunnille n. 1,5 mrd. euroa) jakaminen kunnille vähentäisi vastaavasti valtion verotuloja, jotka kompensoitaisiin valtion muilla tuloilla. Voidaan ajatella, että pelkästään kuntien pääomaveropotti lisäisi progressiota siten, että valtio joutuisi hieman kiristämään (progressiivisia) tuloveroja, jotta pääomaveroaukko paikattaisiin.
Pähkinänkuoressa. Tavoitteena on sekä vahvistaa kuntien taloutta että lisätä verotuksen oikeidenmukaisuutta. Kaksi kärpästä saataisiin yhdellä läimäyksellä, kun pääomatuloihin tuotaisiin progressio ja sen tuotosta osa kohdennettaisiin kunnille. Suuren kannatuksen ansaitsee huomion kiinnittäminen sekä menoihin että tuloihin. Vaikka menoihin keskittyminen varmaan hivelee jotain suomalaiskansallisen mielenmaisemisen kärsimisen hyve -nystyröitä, se on järkevän taloudenpidon kannalta typerää.