Kauan odotettu varhaiskasvatuslain toisen osan luonnos on julkaistu. Pahimmat uhat ovat toteutumassa ja suurimmat toiveet kariutumassa. Uusi varhaiskasvatuslakiesitys ei ratkaise päiväkotien ongelmia eikä paranna palvelun laatua.
Lakiesityksen pohjana on kesäkuussa julkaistu varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta. Kritiikkiä saanut selvitys on ajanut ammattiryhmät toisiaan vastaan, asettanut ammattilaiset eriarvoiseen asemaan, vähentänyt luottamusta ja ammattiryhmien välistä kunnioitusta.
Ja kuin käärmettä pyssyyn ajetaan lastentarhanopettajien ja erityisesti yliopistokoulutettujen lastentarhanopettajien määrän lisäämistä. Päiväkodit halutaan miehittää yliopistokoulutetuilla varhaiskasvatuksen opettajilla, sosionomi-taustaisten lastentarhanopettajien tilalle tulee varhaiskasvatuksen sosionomit ja lastenhoitajien määrä vähenee 9000:lla viimeistään vuonna 2030. Lastenhoitajien karsimisen myötä vähenee päiväkodeista sekä terveydenhuollon että lääkehoidon osaaminen huomattavasti.
Tavoite, että vuoteen 2030 mennessä 2/3 henkilökunnasta olisi varhaiskasvatuksen opettajia tai varhaiskasvatuksen sosionomeja, on absurdi. Lastentarhanopettajista on jo nyt huutava pula ja vaikka kuinka koulutettaisiin, on lastentarhanopettajien alalta poistuminen jopa 40 %. Miten varhaiskasvatus saadaan toimimaan jos päiväkodeissa ei saa olla lastenhoitajia, ja lastentarhanopettajia ei saada alalle riittävästi?
Miten päiväkodin arki sujuu, jos esitetty henkilöstörakenne toteutuu? Jos ryhmässä on yksi varhaiskasvatuksen opettaja, yksi varhaiskasvatuksen sosionomi ja yksi varhaiskasvatuksen lastenhoitaja? Lapset tarvitset ryhmän aikuisia, hoivaa ja huolenpitoa, perushoitoa ja pedagogista toimintaa koko hoitopäivän ajan. Pedagogiikka ei ole yhden ammattiryhmän omaisuutta, jota jaetaan hetkittäin tiettyinä aikoina päivästä.
Lapsella on oikeus kokonaiseen päivään, jossa hoito, opetus ja kasvatus nivoutuvat eheäksi kokonaisuudeksi kasvattajien koulutuksesta riippumatta. Kärjistetysti voi sanoa, että tänä päivänä ainoastaan lastenhoitajat ovat koko päivän ryhmässä läsnä.
Mitoitussäännös on kuitenkin tehty noudatettavaksi eli henkilöstömitoituksen on toteuduttava koko päivän ajan. Tavallista on kuitenkin se, että yksi kasvattajista on koko päivän muissa tehtävissä ryhmän ulkopuolella. Lapset tarvitsevat suunnitelmallisen toiminnan rinnalla yhtä lailla aikuisten läsnäoloa, syliä, hoitoa, huolenpitoa, ruokaa, juomaa, ulkoilua, pukemista ja riisumista. Tätä tarjoavat nimenomaan lastenhoitajat.
Jos nyt keskityttäisiin noudattamaan varhaiskasvatuslakia, asetusta lasten päivähoidosta, ministeriön ohjeistusta suhdeluvusta poikkeamisesta, virka- ja työehtosopimuksia sekä lapsen edun toteutumista lapsen oikeuksien mukaisesti olisi tilanne varhaiskasvatuksessa loistava.