Oletko valmis jatkamaan työssä eläkeiän jälkeen? Mikä saa sinut jatkamaan? Mikä estää? Tehy julkaisi Joustoilla jatkoa – selvityksen, jossa kuvattiin 55 – 68 – vuotiaiden tehyläisten aikomuksia eläkkeelle jäämisestä sekä tekijöitä, jotka tukevat ja estävät työssä jatkamista eläkeiän saavuttamisen jälkeen.
Selvitykseen vastasi 2091 tehyläistä, joten saatu aineisto oli varsin kattava ja laaja. Suurin osa jäsenistä aikoo jäädä eläkkeelle heti, kun siihen on mahdollista. Myös valmiutta jatkamiselle löytyy, jos siihen tuetaan ja kannustetaan.
Tärkeimpänä kannusteena pidettiin parempaa eläkettä. Monissa tutkimuksissa on todettu, että rahalla ei olisi kannustavaa vaikutusta työssä jatkamiseen, mutta Tehyn selvityksessä asia näytti olevan toisin. Liekö sosiaali- ja terveydenhuoltoalan matalalla palkkauksella osuutta asiaan?
Tämän hetken joustavaa eläkeikää pidettiin hyvänä, koska jokainen voi oman terveyden- ja elämäntilanteen mukaan valita, mikä on paras hetki eläkkeelle jäämiselle. Tällaisen vapaaehtoisuuden koettiin kannustavan ja motivoivan jatkamiseen.
Vuonna 2013 tehyläisiä jäi eläkkeelle 1195 ja heidän keskimääräinen ikä oli silloin 62 vuotta. Olemme jo aika lähellä vuonna 2009 työmarkkinoiden keskusjärjestöjen asettamaa tavoitetta, jonka mukaan vuonna 2025 eläkkeellesiirtymisikä olisi 62,4 vuotta.
Tehyn selvityksessä ilmeni, että päätös eläkkeelle jäännistä tehdään lähempänä 60 ikävuotta ja vastaajista yli puolet eivät olleet vielä tehneet päätöstä lainkaan. Eli nyt on tuhannen taalan paikka saada henkilöt jatkamaan, jos oikeasti ja aidosti halutaan työurien jatkuvan. Erilaisilla joustoilla tuetaan työntekijää jaksamaan eläkeikään asti, eläkeiän jälkeenkin ja vaikka vielä tekemään keikkatyötä eläkkeeltä käsin. Johtaminen nousee tärkeään asemaan tässäkin asiassa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä on tärkeä linjapäätös miten osa-aikaisuuksiin suhtaudutaan. Lyhennetty työaika tukee usein työntekijän jaksamista ja näin hänet saadaan pidettyä työelämässä. Lähiesimiestyön näkökulmasta on tärkeää tunnistaa hetki, jos työntekijän työkunto alkaa alentua. Esimieheltä vaaditaan rohkeutta ottaa asia puheeksi ja miettiä yhdessä työntekijän kanssa keinoja, joilla tuetaan jaksamista. Se on varhaista välittämistä.
Mutta ollaanko työyhteisössä valmiita hyväksymään, että jonkun työtehtäviä kevennetään? Hyväksytäänkö, että Maijalle räätälöidään tehtävät hänen jaksamisensa mukaan? Ellei, niin mietitäänpä toista vaihtoehtoa.
Tehy tilastoina 2013 osoittaa, että vuoteen 2030 mennessä joka toinen tehyläinen jää eläkkeelle. Joidenkin tilastojen mukaan vuoteen 2040 mennessä väestön kasvusta 90 % on yli 75 –vuotiaiden määrän kasvua. Tällä on luonnollisesti vaikutusta sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeeseen.
Pelkästään henkilökunnan voimakas eläköityminen ja palvelutarpeen kasvu aiheuttavat ison henkilöstövajeen ja sen lisäksi alaltamme valuu aina työntekijöitä muille aloille. Koulutuksella ei tätä vajausta saada täytettyä.
Olisiko siis hyvä, että Maija olisi edes osa-aikaisesti työssä? Työntekijäkohtaiset suunnitelmat auttavat työssä jaksamiseen ja alalla pysymiseen.