Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien julistus hyväksyttiin 10. joulukuuta vuonna 1948. Julistus kokosi ensimmäistä kertaa yhteen keskeisimpiä oikeuksia, joiden katsottiin olevan kaikille kuuluvia. Julistus määrittelee kattavasti mitä ihmisoikeuksilla tarkoitetaan ja millaisia konkreettisia oikeuksia ihmisarvon, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kunnioittaminen edellyttää.
Mitä 70-vuotiaalle julistukselle ja sen toteuttamiselle tänään kuuluu? Ihmisoikeudet ovat edistyneet kaikkialla maailmassa: naisiin kohdistuvan väkivallan eteen on tehty paljon työtä, kidutus ja kuolemantuomiot ovat vähentyneet, poliittiset oikeudet, kuten äänioikeus ja sananvapaus ovat edenneet ja lasten oikeus koulutukseen tunnustetaan.
Samanaikaisesti erilaiset populistiset ja äärikansallismieliset liikkeet ovat saaneet jalansijaa. Sosiaalisessa mediassa levitetään vihaviestejä ja erilaisia uhkakuvia mm. alkuperäiskansoja ja uskonnollisia vähemmistöjä kohtaan. Vihan ja vainon kohteeksi joutuvat niin kristityt kuin muslimitkin, vaikka uskonnonvapaus on yksi ihmisoikeusjulistuksen keskeisistä periaatteista.
Julistuksen tarkoitus on myös suojella yksilöitä valtion tekemiltä ihmisoikeusloukkauksilta. Monet valtiot eivät enää kunnioita monenkeskistä järjestelmää ja YK:ta. Euroopan maissa, kuten Puolassa ja Unkarissa yhteiset eurooppalaiset arvot ovat jäämässä syrjään.
Yksi räikeimmistä ihmisoikeuksien rikkojista on Filippiinit, missä Tehyllä on yhteistyöhanke. Maan presidentti Duterte käy julmaa sotaa huumeita vastaan. Virkaanastujaisissaan presidentti antoi avoimen valtakirjan murhille todetessaan: ”Jos tiedätte huumeriippuvaisia, menkää ja tappakaa heidät. Olisi liian tuskallista panna heidän vanhempansa tekemään se.” Presidentin kahden vuoden valtakauden aikana yli 25 000 ihmistä on surmattu, joukossa lapsia, ay-aktiiveja, poliittisia vastustajia ja erityisesti köyhiä. Kansainvälinen yhteisö on tuominnut Filippiinien surmat mutta on voimaton sen tosiasian edessä, että jopa maan oikeusministeri on todennut, että rikollisten ja huumausaineiden käyttäjien surmaaminen ilman oikeutta oikeudenkäyntiin, ei ole ihmisoikeusrikos.
Ihmisoikeuksien julistuksen lisäksi ihmis- ja perusoikeuksia turvataan muissa YK:n ja esimerkiksi Kansainvälisen työjärjestö ILO:n sopimuksissa. Tällaisia YK:n sopimuksia ovat esimerkiksi lasten ja vammaisten oikeuksien sopimukset. ILO:n sopimukset puolestaan sääntelevät tärkeitä työelämän perusoikeuksia. Julkisen sektorin järjestäytymisoikeuden turvaa ILO:n sopimus 151. Suomi on allekirjoittanut sen ensimmäisenä maana vuonna 1980. Filippiinit ratifioi sopimuksen viime vuonna ja parhaillaan ay-liike on mukana hiomassa sopimuksen pohjalta kansallista lainsäädäntöä. Sopimuksen on ratifioinut vasta 55 maata. Tämäkin perusoikeus siis puuttuu monen maan julkisen sektorin työntekijältä.
Yksikään maailman maa ei turvaa kaikkia ihmisoikeuksia täydellisesti, ei edes Suomi. Suomen ihmisoikeuspuutteet liittyvät mm. translakiin ja transihmisten kokemaan syrjintään. Kritiikkiä saavat myös Suomen turvapaikkapolitiikka, naisiin kohdistuvan väkivallan palvelujen riittämättömyys ja saamelaisten oikeudet. Perusturvan taso ja köyhyys ovat ihmisoikeusongelma myös Suomessa.
Ihmisoikeudet etenevät, välillä tuskastuttavan hitaasti. Mutta ne saattavat myös heiketä. Tänään juhlapäivänä on hyvä pohtia, miten ihmisoikeudet toteutuvat ja miten itse kukin meistä voi niitä edistää.
YK:n ihmisoikeuksien julistus:
https://ihmisoikeusliitto.fi/ihmisoikeudet/ihmisoikeuksien-julistus/