Sen sijaan hallitus ei esitä korotusta työnantajapuolen maksamiin hyvityssakkoihin tilanteissa, joissa työnantaja on rikkonut tieten työehtosopimuksen määräyksiä.
Esimerkki: Helsingin kaupunki sai työtuomioistuimesta syksyllä 2023 kolmannen tuomion TT 2023:59 palkanmaksuepäselvyyksistään, jotka olivat alkaneet toukokuussa 2022. Työtuomioistuin totesi kaupungin perustellusti tienneen rikkovansa työ- ja virkaehtosopimuksen palkanmaksua koskevaa määräystä. Silti se tuomitsi Suomen suurimman työnantajan, jonka palveluksessa on 38 000 palkansaajaa, maksamaan hyvityssakkoa vain 750 euroa tästä 1,5 vuotta jatkuneesta tietoisen sopimusrikkeen jatkamisesta.
Jatkossa työntekijäpuoli maksaisi jokaisesta pienimmästäkin työrauharikkeestä lähtökohtaisesti vähintään 10 000 euroa samalla kun työnantajapuolen hyvityssakot työehtosopimuksen täysin tietoisesta rikkomisesta lähtisivät muutamista satasista.
Työehtosopimuksen noudattamatta jättämisen seuraamukset olisivat ennennäkemättömässä epätasapainossa. Ne eivät olisi missään suhteessa työehtosopimuksen määräyksiä rikkoneiden menettelyn vakavuuteen, taloudelliseen kantokykyyn tai mihinkään muuhunkaan kriteeriin, joilla seuraamuksia tavanomaisesti määritetään.
Muutos tukahduttaisi perustuslain suojaamaa laillista ammattiyhdistystoimintaa kielletyllä tavalla
Hallitus katsoo, että työehtosopimuksen voimassa ollessa kaikille olisi aina selvää, että työtaisteluun ryhtyminen on kiellettyä toimintaa, ja siten suuretkin hyvityssakot ovat ongelmattomia. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
Työtuomioistuin on vakiintuneesti katsonut, että lyhytkestoiset työnseisaukset, jotka eivät kohdistu työehtosopimukseen vaan ovat pikemminkin muita työnantajan toimintaan kohdistuvia mielenilmauksia, ovat sallittuja (esimerkiksi TT 2023:76) eikä tilanne hyvityssakkojen muutoksen myötä muuttuisi.
Ammattiosaston edustajien, jotka ovat tavallisia työntekijöitä, pitäisi siis jatkossa kyetä etukäteen arvioimaan vähintään 10 000 euron riskillä, onko harkittu työnseisaus laillinen mielenilmaus. Näistä tulkinnoista väittelevät työoikeuteen erikoistuneet juristit ja päättävät työtuomioistuimen kokoonpanot, ja nekin ovat keskenään erimielisiä yksittäistapausten tulkinnoista. Työtuomioistuimen mahdollisuus alittaa 10 000 euron hyvityssakon määrä tapauskohtaisella harkinnalla ei ole vastaus tähän epäkohtaan, koska etukäteen ei ole kenenkään pääteltävissä, tulisiko työtuomioistuin juuri kyseisessä tapauksessa menettelemään näin. Tähän nähden on vastuutonta lainsäätämistä olettaa, että ammattiosastojen aktiivijäsenet tai luottamusmiehet kykenisivät tällaisia arvioimaan.
Lain valmistelussa on nyt pyritty häivyttämään se tosiasia, että muutos merkitsee sallittujen työtaisteluiden eli laillisen ammattiyhdistystoiminnan tukahduttamista. Kun ammattiosaston toimijat ja luottamusmiehet ovat epävarmoja ja yhdistyksen rahavarat rajalliset, suurten hyvityssakkouhkien alla nekin mielenilmaisut jäävät helposti tekemättä, jotka toteutuessaan olisivat olleet täysin laillisia. Tämä olisi myös Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yhdistysmisvapauskomitean kannan vastaista. Se on lausunut, että lainsäädännöllä ei saa asettaa tällaista pelotevaikutusta.
Hyvityssakon vähimmäismäärä asettaisi ammattiosastoille kohtuuttomat vastuut
Esitetty 10 000 euron hyvityssakon vähimmäismäärä koskisi myös niitä tilanteita, joissa ammattiosastolla ja sen edustajilla ei ole ollut mitään tekemistä työtaistelun alkamisen kanssa. Ammattiosastoja tuomitaan hyvityssakkoihin tilanteissa, joissa moite kohdistuu vain siihen, että jo alkaneesta työtaistelusta tiedon saatuaan ammattiosaston edustajien olisi pitänyt saada työnseisaus päättymään ripeästi.
Esimerkki: Ammattiosastoon kuuluu eri työpaikkojen jäseniä tietyllä paikkakunnalla. Yhdellä työpaikoista ei ole lainkaan luottamusmiestä tai mitään muutakaan ammattiosaston edustajaa, mutta siellä liittoon kuuluvat työntekijät ryhtyvät ulosmarssiin työehtosopimuksen voimassaolon aikana.
Ammattiosaston puheenjohtaja työskentelee toisen yrityksen palveluksessa kilometrien päässä tapahtumapaikasta. Hän saa tiedon ulosmarssista kesken työpäivänsä ja tämän jälkeen häneltä vaaditaan aktiivisia toimia sen varmistamiseksi, että ulosmarssineet työntekijät, joita hän ei tunne, palaavat viipymättä työpaikalleen. Hänellä ei ole mahdollisuuksia keskeyttää omaa työpäiväänsä ko. tehtävän hoitamiseksi eikä hänellä ole töissä käytettävissä näiden jäsenten ajantasaisia yhteystietoja. Ulosmarssiin jo ryhtyneet työntekijät eivät palaa töihin, ja seuraavaan vuoroon tulossa olevat työntekijätkin liittyvät ulosmarssiin ja jäävät tulematta alkamassa oleviin työvuoroihinsa.
Työnantajapuoli katsoo, että ammattiosasto laiminlöi valvontavelvoitettaan, kun se ei ryhtynyt riittävän nopeisiin ja tehokkaisiin toimiin ulosmarssin päättämiseksi ja nostaa asiasta työrauhakanteen. Jos työtuomioistuin katsoo, ettei ammattiosasto ollut täyttänyt valvontavelvoitettaan kuten sen kuului, ammattiosaston maksettavaksi tulisi jatkossa hyvityssakkoa lähtökohtaisesti 10 000 - 150 000 euroa.
Työtuomioistuin on tuominnut hyvityssakkoja työrauha-asioissa lyhyesti perustellen ja nopeasti tehdyillä johtopäätöksillä myös niissä tilanteissa, joissa ammattiosaston mahdollisuudet vaikuttaa työnseisaukseen ovat olleet riitaisia ja tulkinnallisia. Kysymys ammattiosaston mahdollisuuksista saada asiansa tarkkaan tutkituksi on ajankohtainen viimeistään nyt, kun hyvityssakkojen määriä esitetään korotettavaksi monikymmenkertaisesti.