Saattohoito on laajasti osa jokapäiväistä hoitotyötä, mutta sen toteuttamisesta voitaisiin merkittävästi parantaa. Ilmiönä eutanasia on hoitotyössä marginaalinen. Se kuitenkin haastaa terveydenhuollon etiikan ja arvot uudella tavalla, joten sen valmisteluun tulee varata riittävästi aikaa ja voimavaroja.
Keskustelu saattohoidosta ja eutanasiasta käy vilkkaana. Keskustelulle on ollut leimallista, että näitä tarkastellaan vastakkaisina, toisinaan jopa toisensa poissulkevina vaihtoehtoina. Tällöin ongelmana on, että keskustelu lukkiutuu ja käsitys sekä saattohoidosta että eutanasiasta kapeutuu. Kuitenkin sekä saattohoidon että eutanasian tarkastelu edellyttää laajaa ja monipuolista pohdintaa, jonka ytimenä tulee olla hyvä hoito – myös elämän viimeisessä vaiheessa.
Päädyttiinpä eutanasia hyväksymään tai hylkäämään, keskeistä on huomioida, että suomalainen terveydenhuolto edellyttää hyvän ja toimivan saattohoidon kehittämistä. Nykyisessä järjestelmässä saattohoidon laadussa ja saatavuudessa on merkittävää alueellista vaihtelua. Tällöin potilaat ovat eriarvoisessa asemassa ja potilaan oikeus hyvää hoitoon ei toteudu.
Saattohoitopäätösten käytänteet on todettu olevan puutteelliset. Päätös perustuu jo lainsäädännönkin perusteella lääkärin arvioon, mutta myös hoitotyöntekijöillä on osaamisensa vuoksi vastuu osallistua hoidon arviointiin. Lisäksi potilaan ja omaisten kuuleminen, tiedottaminen ja mukaan ottaminen on keskeistä. Saattohoitopäätöksissä tulisi olla myös aiempaa selkeämmin kuvattuna hoidon sisältö ja yhteisesti sovitut ohjeistukset, joiden mukaan kokonaisvaltainen saattohoito toteutetaan. Päätöksissä tulisi kuvata paitsi kivun- ja oireiden mukainen hoito, mutta myös se, miten psyykkinen, sosiaalinen, henkinen ja hengellinen hoito varmistetaan ja toteutetaan.
Saattohoitotyön kehittämisessä on huomioitava, että osaamisvaatimustensa vuoksi se täyttää erityisen vaativan työn kriteerit, sen määrä on kasvamassa ja laajenemassa lisääntyvässä määrin myös avohoidon piiriin. Näin ollen saattohoito tulee huomioida ammattihenkilöiden yleisenä osaamisalueena tutkinto- ja täydennyskoulutuksessa, mutta myös avainhenkilöstön ydinosaamisalueena. Lisäksi saattohoidossa todetut hyvät käytänteet tulisi saada valtakunnallisesti hyödynnetyiksi. Saattohoidon lähtökohtana on yksilöllisyys, joka edellyttää sitä toteuttavalta hoito-organisaatiolta laaja-alaista ja moniammatillista osaamista sekä toiminnallista joustavuutta. Tämä asettaa erityisvaatimuksia toiminnan johtamiselle, hoitoprosesseille sekä resursseille ja niiden hallinnalle.
Eutanasian tarkastelu osana hyvän elämän mahdollistamista terveydenhuollon keinoin on jumiutunut pitkälti joko-tai asetelmiin, joka ei palvele tarkoitustaan. Vastakkainasettelun sijaan se tulisi yhteisesti keskustella eutanasiaan liittyvistä eettisistä, filosofisista, oikeudellisista yhteiskunnallisista. lääketieteellisistä ja hoidollisista kysymyksistä ja niiden ratkaisujen seurauksista. Keskustelu pitäisi laajentaa nykyistä vahvemmin myös asiantuntijoilta kansalaiskeskusteluuni. On selvää, että eutanasia ei ole lukumääräisesti keskeinen kysymys hyvän kuoleman kontekstissa, mutta saattohoito sen sijaan on mitä suuremmassa määrin.
Eutanasia kohdistuu kuitenkin terveydenhuollon keskeisiin arvoihin elämän kunnioittamisesta, ihmisarvosta, itsemääräämisoikeudesta, hyvän tekemisestä ja pahan tekemättä jättämisestä. Näin ollen eutanasian soveltamisen tarkastelu nostaa esille aivan uusia kysymyksiä ja vaatii uusia vastauksia, joiden ratkaiseminen edellyttää perusteellista ja laajaa käsittelyä eri potilasryhmissä ja tilanteissa oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen hoitokäytännön aikaansaamiseksi. Lisäksi kysymys eutanasiasta kytkeytyy laajemmin terveydenhuollon ammattihenkilöiden osaamiseen, teknologiseen kehitykseen sekä yhteiskunnallisiin muutoksiin. Ytimessä on myös muun hoidon – ja saattohoidon – kehittäminen. Selvää on, että yksinkertaista vastausta ei ole. Arvokeskustelulle on tyypillistä, että arvot niiden mukainen toiminta muuttuvat hitaasti. Eutanasian puoltamista tai kieltämistä ei tässä vaiheessa voida ennustaa, mutta viisautta on maltilla pohtia eri näkökulmia, ja olla kiirehtimättä ratkaisua.
Tehyn eettisen toimikunnan kokoonpano 2017-2019
Kirsi Coco
Taisto Hakala
Mari Kangasniemi
Tarja Kela
Lauri Kuosmanen
Laura Leppänen
Jaana Rautiainen
Susanna Ruokolainen
Susanna Ruuskanen
Helena Siipi
Kirsi Sillanpää