Hoivakohu paljasti yritysten voiton tavoittelun seuraukset: asiakkaiden hoidon laatu rapautuu ja henkilöstö uupuu. Yllätys tämä ei ole, sillä osakeyhtiöt ajattelevat osakkeenomistajan etua. Osakkeenomistajan etu taas ei ole sama kuin veronmaksajan tai asiakkaan etu. Veronmaksajat toivovat laadukkaita, mutta kohtuuhintaisia palveluja ja asiakkaat tarvitsevat laadukasta hoitoa. Yritykset puolestaan tavoittelevat voittoa ja tuottoa osakkeenomistajille. Ja vaikka yritykset tuottaisivat kohtuuhintaista palvelua, ei veromaksaja tästä hyödy, koska voitot pumpataan osakkeenomistajalle. Henkilöstövaltaisella alalla voittoja/säästöjä on vaikea tehdä muualta kuin henkilöstöstä ja hoidon laadusta. Kun palvelun laatu on heikko, asiakkaat kärsivät ja ainoa voittaja on osakkeenomistaja.
Hoivakohusta oli hyviäkin seurauksia: ministeri Kiurun asettama mitoitusjaosto teki esitysluonnoksen henkilöstömitoituksesta. Myös muu lainsäädännön muutostarve selvitetään syksyn aikana. Hyvä näin, mutta edelleen meiltä Suomessa puuttuu 1 miljardi euroa vanhustenhuollosta verrattuna yleispohjoismaiseen tasoon. Veronmaksajien on siis kaivettava kuvetta tai valtion päätettävä, mihin se verovaroja kohdentaa.
Toinen hyvä seuraus hoivakohusta oli se, että yksityiset hoivajätit myönsivät viimein menettelynsä. Nyt hoivajätit tekevät tappiota, koska valvontaa on tehostettu. Tehovalvonnan vuoksi hoivajätit noudattavat sääntöjä ainakin hetkellisesti tarkemmin. Hoivajätit ovatkin ryhtyneet vaatimaan reilua kilpailua, jossa kuntien on kilpailutettava palvelun laatua, ei hintaa. Totta on, että palvelun ostajilla eli kunnilla on peiliin katsomisen paikka. Kunnat ovat polkuhinnoitelleet palvelusopimuksia ja laistaneet valvonnasta. Kunta ei voi olettaa ostavansa edes säällistä palvelua, jos hinta on 20 % halvempi kuin kunnan oma tuotanto.
Keskustelu kuntien vastuusta kilpailla ostamansa palvelun laadulla eikä hinnalla ei kuitenkaan ratkaise kysymystä hoivayritysten yhteiskuntavastuusta. Yrityksillä ei ole velvollisuutta ottaa huomioon yhteiskunnallista etua. Verovaroin rahoitettujen palveluja tuottavat yritykset ovat velvollisia huomioimaan vain omistajan ja osakkeenomistajan edun. Tehy vaatiikin selvitettäväksi, tulisiko vanhuspalvelulakiin lisätä rajoitus voitontavoittelusta tai voiton jakamisesta.
Vanhuspalvelulain tulisi taata riittävä ja laadukas hoito iäkkäille, ja kunnat ovat velvollisia sen järjestämään. Laki ei ole kuitenkaan ole ollut riittävän velvoittava ja sen vuoksi sen periaatteet ovat jääneet toteutumatta. Suomen perustuslaki takaa jokaiselle riittävän huolenpidon. Julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
Idea hoivayritysten voitontavoittelun kiellosta tai rajoituksesta ei ole kaukaa haettu: meillä on myös perusopetuslaki, jonka mukaan opetusta voi järjestää yksityinen taho, mutta sillä ei saa tavoitella taloudellista voittoa. Hoivayritysten voitontavoittelun rajoitus tai kielto vaatisi hoivayrityksiä ottamaan huomioon yhteiskunnan edun ja kantamaan yhteiskuntavastuuta.