Hallitus päätti viime syksynä torjua hoitajapulaa lisäämällä hoiva-avustajakoulutusta. Vuoteen 2025 mennessä meillä pitäisi olla 2500 uutta hoiva-avustajan koulutuspaikkaa.
Hallituksen päätös voi vaikuttaa ensilukemalta toimenpiteeltä, jonka avulla helpotetaan hoitajien työtä ja hoitajapulaa. Kuitenkin päätös tulee aiheuttamaan entistä hankalampia tilanteita potilaiden hoitoon ja ylimääräistä kuormaa sote-alan henkilöstölle, jos työnjaon uudistamisessa epäonnistutaan.
Kerron miksi.
Hoiva-avustajat voivat toimia avustavissa tehtävissä, mutta he eivät voi työskennellä yksin. He eivät voi myöskään osallistua lääkehoidon tehtäviin, koska hoiva-avustajan koulutukseen ei kuulu lääkehoidon opintoja.
Jos työnantaja kuitenkin arvioi, että yksikön toiminnan kannalta hoiva-avustajien osallistuminen lääkehoitoon on välttämätöntä, on hoiva-avustaja koulutettava lääkehoidon tehtäviin ja hänellä on oltava kirjallinen lääkehoitolupa. Lääkehoitolupa on asiakas- tai lääkekohtainen.
Hallituksen päätös voi aiheuttaa sosiaali- ja terveysalan työpaikoille melkoista sotkua ja hässäkkääkin. Hoiva-avustajien osaaminen ei kerta kaikkiaan riitä sosiaali- ja terveydenhuollon perustehtäviin ja -toimenpiteisiin, joita koulutetut sote-alan ammattilaiset tekevät arjessa jatkuvasti.
Tehyn selvityksen mukaan jo nyt hoiva-avustajat jakavat lääkkeitä ilman lääkelupia. Maallikkokin varmaan ymmärtää, että lääkehoidon toteuttamisessa on oltava asiantuntemusta ja virheisiin ei ole varaa.
Kuka ottaa vastuun, jos hoidossa tapahtuu virhe? Hoiva-avustaja ei voi olla lainsäädännönkään nojalla vastuussa virheistä. Vastuu avustavan ja tukipalveluhenkilöstön työn omavalvonnasta kuuluu ensisijaisesti työnantajalle. Valvonnan näkökulmasta on kuitenkin ongelmallista, että avustava ja tukipalveluhenkilöstö ei kuuluu sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisvalvonnan piiriin.
Kyse on yksinkertaisesti ja selkeästi potilasturvallisuudesta.
Vaarana onkin, että käytännössä hämärtyy mitä hoiva-avustajat tekevät työpaikoilla. Näin on jo tapahtunutkin.
Eikö ole kaikkien – niin yhteiskunnan kuin potilaiden sekä hoitajienkin kannalta parasta, että kaikilla sote-alan ammattilaisilla on riittävä koulutus ja työpaikoilla ammattihenkilöitä, joiden osaamista voidaan hyödyntää laajasti ja monipuolisesti?
Eikö nyt (vahingossa) olla tekemässä katastrofaalista virhettä, kun hoitajapulaa yritetään paikata vähemmän koulutetuilla henkilöillä?
Avustaviin tehtäviin oma koulutuspolku
On kokonaan toinen asia kouluttaa esimerkiksi laitosavustajia ja vastaavissa tehtävissä olevia henkilöitä ruokahuoltoon ja siivoukseen liittyvissä tehtävissä. Heidän työpanoksensa on enemmän kuin tervetullut, mutta on muistettava etteivät laitosavustajat ole sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilöitä.
Siksi sosiaali- ja terveysalan koulutus on pidettävä kokonaan erillään ns. avustaviin tehtäviin kouluttamisesta.
Ratkaisu hoitajapulaan on sote-alan ammattilaisten työn veto- ja pitovoiman kasvattaminen paremmalla palkkauksella ja työhyvinvoinnin parantamisella. Näin saadaan myös alan koulutus vetovoimaiseksi ja sote-alan ammattilaiset pysyvät alalla.
Hoiva-avustajan koulutusmäärät on pidettävä jatkossa maltillisina ja hallituksen kannattaisi hoiva-avustajakoulutuksen sijaan keskittyä ennemminkin siihen, miten jo koulutettua työvoimaa houkutellaan takaisin alalle.
Joten tulevat päättäjät, toivon teille hoitajapulan ratkaisussakin kykyä pitkäjänteiseen päätöksentekoon. Ei pikakoulutuksia tai lyhytnäköisiä adhoc-ratkaisuita, joiden vuoksi sote-alan työt vaikeutuvat entisestään.
Menestystä vaaleihin!
Eduskuntavaalien blogisarjamme teemana on muutosvoima. Käsittelemme sosiaali- ja terveysalan tulevaisuutta ja asioita, joihin kansanedustajat voivat vaikuttaa tulevalla vaalikaudella.