Naisten asema työelämässä on aina ollut heikompi kuin miesten. Palkkaepätasa-arvon juuret löytyvät kaukaa historiasta.
Vuonna 1945 Paasikiven hallitus valmisteli lain, jonka mukaan naisten palkka sai olla enintään 80 prosenttia miesten palkasta. Lainsäädäntö teki yhteiskunnallisesti hyväksytyksi menettelyn, että samanarvoisesta työstä saattoi maksaa erisuuruista palkkaa pelkästään sukupuoleen perustuen. Samalla yleistyi virheellinen käsitys siitä, että naisten tekemä työ olisi vähemmän vaativaa kuin miesten.
Vuonna 2023 edellä kuvattua lakia on vaikea ymmärtää saati hyväksyä. Silti sen varjo kurittaa naisvaltaisten alojen työntekijöitä jokaisena palkkapäivänä. Sosiaali- ja terveydenhuolto, varhaiskasvatus, kaupanalat, siivous- ja muut palvelualat, joissa suurin osa työntekijöistä on perinteisesti ollut naisia, laahaa palkkauksen osalta ns. miesvaltaisia teollisuus- ja vientialoja pahasti jäljessä.
Vuoden 1946 lainsäädännöstä tilanne on parantunut vain 4 prosenttia.
Palkkatasa-arvo ei ole parantunut juurikaan, vaikka Suomi ratifioi jo vuonna 1962 ILO:n samapalkkaisuussopimuksen, jonka mukaan samanarvoisesta työstä täytyy maksaa sama palkka. Palkkatasa-arvoa on pyritty edistämään myös vuonna 1987 voimaan tulleella tasa-arvolailla. Lisäksi Suomen hallitukset yhdessä työmarkkinakeskusjärjestöjen kanssa ovat ylläpitäneet samapalkkaisuusohjelmaa jo vuodesta 2006 lukien tavoitteena sukupuolten välisen palkkaeron kaventaminen.
Silti naisen euro oli tilastokeskuksen vuoden 2022 selvityksen perusteella edelleen 84 senttiä. Nainen siis tienaa kokoaikatyössä keskimäärin 16 prosenttia vähemmän kuin mies. Vuoden1946 lainsäädännöstä tilanne on parantunut vain 4 prosenttia. Tällaista kehitystä tuskin kukaan voi kehua ja kiitellä.
Eduskunta voi säätää palkka-asioista.
Marinin hallituksen hallitusohjelmassa 10.12.2019 todettiin, että hallituksen tavoitteena on nostaa Suomi tasa-arvon kärkimaaksi. Palkkatasa-arvon osalta olemme vielä kaukana tavoitteesta, joten uuden hallituksen olisi perusteltua kirjata sama tavoite omaan hallitusohjelmaansa ja ensi sunnuntaina valittavien uusien päättäjien olisi vihdoin ryhdyttävä määrätietoisesti palkkatasa-arvon toteuttamiseen konkreettisin lainsäädäntötoimin.
Vastoin yleisesti hoettua mantraa totean, että eduskunta voi säätää palkka-asioista. Suomen perustuslaki ei kiellä myöskään tehokkaampia lainsäädäntötoimia, joilla todellinen palkkatasa-arvo voidaan saavuttaa. Keinoja on monia, kunhan aitoa tahtoa palkkatasa-arvon toteuttamiseksi löytyy.
Tasa-arvolakia voidaan esimerkiksi uudistaa huomioimaan mies- ja naisvaltaisten alojen palkkaerot. Tällä hetkellä lainsäädäntö velvoittaa samapalkkaisuuteen ainoastaan saman työnantajan piirissä olevien samanlaisten ja samanarvoisten töiden osalta.
Lainsäädäntöön tarvitaan velvoite toteuttaa samapalkkaisuutta myös yritysrajat ja toimialat ylittäen. Suomeen tarvittaisiin koko työmarkkinoiden yhteinen työn vaativuuden arviointikehikko, jotta erilaisia töitä voidaan vertailla ja palkkaerot mies- ja naisvaltaisten alojen samanarvoisten töiden välillä poistuisivat.
Perhevapaan uudistamisella pyrittiin hienoon lopputulokseen eli sukupuolineutraaliuden ohella myös perhevapaiden tasaisempaan jakautumiseen miesten ja naisten välillä. Uudistus uhkaa jäädä torsoksi, mikäli vanhempainvapaan palkanmaksuvelvollisuudesta ei säädetä lailla.
Suuressa osassa yksityisen sektorin työehtosopimuksia palkallinen vanhempainvapaa on edelleen eri pituinen synnyttäneelle ja ei-synnyttäneelle vanhemmalle. Epätasa-arvoinen palkkaehto työehtosopimuksissa tuskin kannustaa miehiä vanhempainvapaiden käyttöön siten kuin eduskunta lakia säätäessään tarkoitti.
Uudella eduskunnalla on mahdollisuus korjata lainsäädännöllä vanhempainvapaa sekä erityisraskaus- ja raskausvapaa palkalliseksi. Perhevapaiden tasaisempi käyttö edistäisi pitkällä tähtäimellä myös palkkatasa-arvon toteutumista.
On vihdoin aika korjata Paasikiven hallituksen aikaansaama eriarvoisuus! Se onnistuu samoin lääkkein kuin ongelman syntyminenkin – eduskunnan säätämällä lailla.
Menestystä vaaleissa, kansanedustajaehdokkaat!
Eduskuntavaalien blogisarjamme teemana on muutosvoima. Käsittelemme sosiaali- ja terveysalan tulevaisuutta ja asioita, joihin kansanedustajat voivat vaikuttaa tulevalla vaalikaudella.