Raha
Sote-palveluille saatava turvatakuut
Sote-kriisin ja hoitajapulan ratkaisu on alan palkkauksen ja työolojen pitkäjänteinen kehittäminen. Se ei ole mahdollista, jos poliittinen päätöksenteko on tempoilevaa ja suunta vaihtuu jyrkästi eri hallituskausina. Tehy vaatii yli vaalikausien ulottuvaa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa ja sitovia linjauksia puolustuspolitiikan tapaan.
Mielivaltaiset sote-leikkaukset on lopetettava
Sote-rahoitus on turvattava. Hyvinvointialueiden on saatava työrauha ja mahdollisuus keskittyä jatkuvan palveluiden karsimisen ja yt-neuvotteluiden sijaan palveluiden kehittämiseen ja kansalaisten hoitoon. Suomen on kasvatettava panostuksia sosiaali- ja terveydenhuoltoon.
Hyvinvointialueiden ja kunta-alan palkkaohjelman rahoitus on varmistettava
Tehy edellyttää, että hyvinvointialueiden ja kunta-alan vuonna 2022 sovittu viisivuotinen palkkauksen kehitysohjelma toteutetaan sovitusti ja valtiovalta turvaa sen rahoituksen.
Hoitajien julkisen sektorin historiallinen palkkaratkaisu vuonna 2022 oli alan pito- ja vetovoiman kannalta elintärkeä. Tuolloin sovittiin sekä hyvinvointialueiden ja kunta-alan palkkauksen kehitysohjelmasta että Sote-sopimuksen lisäpalkkaohjelmasta, joilla on ollut myös yhteiskunnallista merkitystä.
Kunta- ja hyvinvointityönantajien arvion mukaan miesten ja naisten välinen palkkaero kaventuu Suomessa 1,77 prosenttiyksikköä, mikä on merkittävä konkreettinen palkkatasa-arvon edistysaskel.
Palkkaohjelmia tarvitaan tulevaisuudessakin, jotta julkisen sektorin naisvaltaiset alat eivät jää jälkeen yksityisen sektorin miesvaltaisten alojen palkkakehityksestä, ala pidetään kilpailukykyisenä ja myös hoitajapulaan voidaan vastata.
Työolot
Ammattitaitoisia hoitajia on oltava riittävästi
Hyvät työolot ovat palkan ohella keskeinen tekijä – veto- ja pitovoima siihen, että koulutettu ja ammattitaitoinen sote-henkilöstö haluaa pysyä alalla. Hoitajapula vaikeuttaa sosiaali- ja terveyspalveluidemme toimintaa merkittävästi.
Hoitotyön johtajia ei voi enää vähentää
Tämäkin on esimerkki uudistuksesta, joka vaatii hyvää johtamista. Hoitajilla on oltava mukana arjessa työntekoa tukeva osastonhoitaja tai muu hoitotyön johtaja. Heidän työpanoksensa on merkittävä hyvien työolojen luomisessa.
Onkin vaikea ymmärtää, että hoitotyön johtajia on viime vuosina vähennetty. Miten hoitajat voivat tehdä työtään, miten hoitoketjut varmistetaan, miten työ resurssoidaan, jos hoitotyön johtajaa ei ole työpaikalla?
Ei mitenkään.
Hoitajien työaikajärjestelmiä on uudistettava tukemaan työhyvinvointia
Työoloihin voidaan vaikuttaa esimerkiksi uudistamalla työaikajärjestelmiä.
Millaista olisikaan hoitajan elämä, jos hän voisi suunnitella elämäänsä ja myös vapaa-aikaansa nykyistä paremmin ja joustavammin?
Osaavat tekijät
Alan koulutustasoa ja kelpoisuusehtoja ei voi madaltaa
Usein törmäämme ajatukseen, että työmarkkinoille saataisiin nopeammin hoitajia madaltamalla alan koulutustasoa ja tinkimällä kelpoisuusehdoista.
Tämä ei ole mahdollista, sillä hoitotyö on vaativaa ja siinä on kouluttauduttava jatkuvasti. Potilaiden hoidon on oltava laadukasta ja turvallista. Pikakoulutuksista ei tällaista laatua ja potilasturvallisuutta ole saatavilla.
Työnjakoa pitää uudistaa hyödyntämällä hoitajien osaamista täysimääräisesti
Osaavia tekijöitä voidaan hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollossa uudistamalla työnjakoa. Mitä jos niin hoitajat kuin lääkärit voisivat keskittyä ydinosaamiseensa? Siihen, johon heidät on koulutettu.
Erilaiset hoitajien suoravastaanotot, lääkkeenmääräämisoikeus ja muut hoitajien lisäkoulutuksella tuotetut palvelut ovat tutkitusti tehokkaita ja säästävät kustannuksia.
Kansainvälistä rekrytointia on lisättävä eettisen rekrytoinnin pelisääntöjä noudattaen
Kansainvälistä rekrytointia on lisättävä myös sote-alalle, mutta me emme saa hankkia tänne työvoimaa keinolla millä hyvänsä. On varmistettava, että tänne tulevat hoitajat saavat samanlaisen kohtelun kuin jo täällä työskentelevät hoitajat.
Palkkauksen ja työehtojen on oltava samalla viivalla. Nyt kaikki tänne rekrytoitavat hoitajat eivät ole samalla viivalla. Siksi työvoiman rekrytoinnissa on noudatettava eettisen rekrytoinnin periaatteita.
Suomi ei saa myöskään siirtää omaa työvoimapulaansa kehitysmaiden kannettavaksi eikä rekrytoida maista, joilla itsellään on pula terveydenhuoltohenkilöstöstä.
