Tekoälyllä tarkoitetaan koneen kykyä imitoida perinteisesti ihmisen älyyn liitettyjä taitoja, kuten päättelyä, oppimista, suunnittelemista tai luomista. Nimestään huolimatta se ei ole älykäs, saati viisas, vaan virheille altis jäljittelijä.
Tekoäly ei ole uusi keksintö, vaan sitä sovelletaan jo sosiaali- ja terveydenhuollossa muun muassa diagnostiikassa, potilaiden seurannassa ja toiminnan suunnittelussa. Aikaisemmin se on ollut apunamme kapeina sovelluksina arkisimmissa asioissa, kuten roskapostiohjelmina, ennakoivana tekstinsyöttönä, chatbotteina ja vastaavina toimintoina.
Odotukset tekoälyn soveltamiselle ja sen tarjoamille uusille innovaatioille ovat suuria. Erityisesti siellä, missä tarpeet ovat isoja ja resurssit pieniä, kuten esimerkiksi ikääntyneiden turvallisen asumisen ja hoivapalveluiden riittävyyden ratkaisemisessa.
Ratkaisuja on myös löytynyt, kuten esimerkiksi hoito- ja hoivapalveluissa asiakasta voidaan seurata etänä, tunnistaa vaaratilanteita, hälyttää apua sekä huolehtia vuorovaikutuksesta ja jakaa lääkkeitä. Tällä hetkellä on arvioitu, että 20 % välillisestä hoitotyöstä voidaan suorittaa roboteilla ja muilla teknologisilla apuvälineillä.
Tuleeko tekoälyn käytöstä eettisiä ongelmia sosiaali- ja terveyshuoltoon?
Yksityisyys ja tietoturva ovat jo perinteisemmällä teknologialla osoittautuneet hyvin haavoittuviksi, joten tekoälyn tietosuojan on oltava nykyistä vahvempi. Erityisesti tiedon integriteetin eli eheyden ja muuttumattomuuden turvaaminen läpi tietojen käytön elinkaaren, on tekoälyä sovellettaessa keskeistä, sillä vain siten voidaan varmistaa tehtävien toimien ja päätösten oikeellisuus. Puutteet niissä voivat aiheuttaa vääristymiä, jotka johtavat virheisiin ja puutteisiin yksilöllisten tarpeiden toteutumisessa sekä epäoikeudenmukaiseen kohteluun.
Asiakkaiden ja potilaiden oikeuksien toteutuminen tekoälyn soveltamisessa hoito- ja hoivatyöhön edellyttää eettisten vaatimusten vahvaa toteuttamista aina ohjelmoinnista soveltamisen saakka. Konkreettisessa hoidossa ja hoivassa asiakkaiden ja potilaiden tietoisuus sekä suostumus tekoälyn soveltamisesta, ymmärrys sen merkityksestä sekä osallisuus päätöksenteossa ovat tärkeitä. Tämän toteutuminen edellyttää uutta osaamista, niin henkilöstöltä kuin potilailta ja heidän omaisiltaan.
Samalla on ymmärrettävä uuden teknologian rajoitukset, puutteet ja riskit sekä varmistettava inhimillisen näkemyksen ja vastuunoton toteutuminen päätöksenteossa ja palveluntuotannossa. Osana tekoälyn tietoturvaa sekä hoidon ja hoivan laatua on välttämätöntä, että tekoälyn osallisuus, toiminta ja tulokset ovat kattavasti ja ymmärrettävästi dokumentoitu sekä tiedonsaanti varmistettu kaikille osapuolille. Tämä mahdollistaa myös tekoälyn toimivuuden arvioinnin ja kehittämisen.
Tekoälystä ei saa tulla uutta lisätyötä sote-ammattilaiselle
Tekoäly nähdään usein merkittävänä tuottavuus- ja vaikuttavuuskehityksen mahdollistajana, ja sitä se onkin, mutta sillä on myös kustannuksensa ja resurssitarpeensa, joihin on tärkeä vastata.
Ennen kaikkea tekoäly tarvitsee omat hoitajansa, jotka huolehtivat sen toimivuudesta, turvallisuudesta ja kehittämisestä sekä valvonnasta. Tekoälyn jääminen sote-ammattilaisten uudeksi lisätyöksi ei tule toimimaan. Sitä ei voi myöskään laskea vanhan työn päälle, vaan työtä, menetelmiä, välineitä sekä osaamista ja rooleja on uudistettava.
Tekoälylle kannattaa antaa ne työt, missä se on hyvä, kuten suurten tietomäärien analysointi päätöksenteon, valvonnan ja toimenpiteiden tueksi tai hoitamaan rutiinitehtäviä, kuten dokumentaatiota palveluissa ja hallinnossa. Se voi olla myös vuorovaikutteisena tukena hoiva- ja hoitoprosesseissa sekä avustaa niin henkilökuntaa kuin potilaita oppimisessa ja kehittymisessä. Vastaavalla tavalla se voi edistää toiminnan arviointia ja kehittämistä sekä tutkimusta.
Tekoäly on hyvä piika, mutta huono emäntä
Tekoäly on tällä hetkellä voimakkaassa kehitysvaiheessa ja on vaikea sanoa, mihin kaikkeen voimme soveltaa sitä tulevaisuudessa. Sen hyödyntäminen sisältää ehdottomasti suuria mahdollisuuksia, mutta myös suuria riskejä, koska sille ei ole vielä määritelty riittävää valvontaa ja sääntelyä. Uutta teknologiaa soveltavan toimijan on otettava tämä huomioon toiminnassaan ja sen riskienhallinnassa.
Sosiaali- ja terveydenhuollolle tekoälystä on kehittymässä tulevaisuuden erinomainen piika, mutta emännäksi siitä ei ole. Inhimillinen vuorovaikutus, empatia, ammatillinen arviointi ja päätöksenteko ovat koneella korvaamattomia ominaisuuksia, jotka pysyvät jatkossakin sote-ammattilaisten osaavissa käsissä.