Petteri Orpon hallitus julistaa hallitusohjelmassaan kauniita ja kannatettavia tavoitteita. Hallitus haluaa mm.: vahvistaa demokratiaa, osallisuutta ja luottamusta yhteiskunnassa, edistää samapalkkaisuuden periaatetta ja työelämän tasa-arvoa sekä kohdistaa erityisesti raskaus- ja perhevapaaseen perustuvan syrjinnän ehkäisyyn tehokkaampia keinoja. Lisäksi hallitus haluaa ratkaista hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden saatavuutta uhkaavan sote-henkilöstön vajeen.
Hallitusohjelman toimenpiteet ovat kuitenkin erittäin kovia ja räikeässä ristiriidassa tavoitteiden kanssa.
Hallitus aikoo kirjata lakiin palkantarkistusten yleisen linjan, jota valtakunnansovittelija tai sovintolautakunta ei voi ylittää. Hoitajat eivät siis vastaisuudessa voi itse aidosti neuvotella palkoistaan, vaan miesvaltainen vientiala hoitaa sen puolestamme.
Palkkaohjelmat ja palkkatasa-arvon edistäminen jäävät historiaan ja matalapalkkaiset naisvaltaiset alat sidotaan ikuiseen palkkakuoppaan.
Valtakunnansovittelijalta viedään samassa rytäkässä tärkein työkalu työriitojen ratkaisemiseen. Mitähän bulevardilla jatkossa tehdään, kun sovittelijan työ on käytännössä tehty mahdottomaksi? Ehkä sitten juodaan vain sitä kuuluisaa vettä, koska sovitteluun on lain mukaan pakko osallistua.
Hallitus aikoo pohjoismaisen käytännön mukaisesti rajoittaa poliittisen työtaisteluoikeuden käyttöä enintään yhden vuorokauden mittaisiin mielenilmaisuihin. Toimenpide antaa hallitukselle ”vapaat kädet” heikentää työntekijöiden lakisääteisiä oikeuksia, ilman pelkoa tehokkaasta ja hallitukselle ilmeisen epämiellyttävästä vastustamisesta.
Mielenkiintoista on se, että missään pohjoismaassa ei liene tällaista Suomeen suunniteltua ”pohjoismaista käytäntöä” säädettynä lailla. Hallitus on suunnitellut vievänsä läpi tämän esityksen ensin, jotta voi rauhassa (ilman ikäviä mielenilmauksia) toteuttaa muut suunnittelemansa työntekijöitä kurmuuttavat heikennykset, joita ovat mm.
- Säätää hoitoalalle suojelutyötä koskeva pakkotyölaki, jos kuitenkin ajattelisimme lakkoilla parempien palkkojen puolesta.
- Mahdollistaa työnantajille määräaikaisten työsopimusten tekemisen ilman erityistä perustetta vuodeksi, mikä väistämättä lisää raskaussyrjintää.
- Madaltaa henkilöperusteisen irtisanomisen kynnystä, vaikka se jo nykyisellään on eurooppalaista keskitasoa ja helpompaa kuin Ruotsissa.
- Säätää ensimmäisen sairauspäivän palkattomaksi, mikä sotealalla saattaisi johtaa jopa potilaiden henkeä uhkaavaan vaaraan. ”Työmies” Putkoselle tiedoksi, että hoitajat varautuvat jo siihen, että lakimuutoksen myötä heikennysesitys ilmestynee myös tes-neuvottelupöytään. Ei olla ihan eilisen teeren tyttöjä. Lakimuutoksen tarve hämmästyttää kovasti, koska se Putkosen sanojen mukaan tulisi koskemaan vain noin 10% palkansaajista ja juuri niitä kaikista heikoimmassa asemassa olevia, jotka eivät ole työehtosopimusten piirissä. Tehy peräänkuuluttaa lakimuutoksen tarpeellisuuden ja vaikutuksen erittäin tarkkaa arviointia.
- Lyhentää lomautusilmoitusaikaa ja palkanmaksuvelvollisuutta 7 vuorokauteen ohi työehtosopimusmääräysten
- Heikentää useita muitakin työehtoja, kuten mahdollistaa paikallinen sopiminen ilman luottamusmiestä, kaventaa yhteistoimintalain soveltamisalaa ja poistaa takaisinottovelvollisuus alle 50 henkilön yrityksissä.
Lisäksi hallitus haluaa kaventaa työtaisteluoikeuksia mm. kiristämällä mahdollisuuksia tukilakkoihin, korottamalla laittomista työtaisteluista tuomittavia enimmäissakkoja viisinkertaisesti ja säätää työntekijälle henkilökohtaisen korvausvastuun laittomaan työtaisteluun osallistumisesta.
Aikooko hallitus tarkistaa toimenpiteidensä laillisuuden?
Hallituksen päätöksillä on kauaskantoisia vaikutuksia. Yhteiskunnan – eli kansalaisten - kannattaa varautua siihen, että hoitoalan veto- ja pitovoima ei näillä toimilla parane. Työolojen ja neuvottelu- sekä työtaisteluoikeuksien heikennykset epäilemättä pahentavat hoitajapulaa ja syventävät sote- ja varhaiskasvatus-alan kriisiä vaikuttaen ihan konkreettisesti kansalaisten palveluihin.
Hallituksen olisi syytä tarkistaa suunniteltujen toimenpiteiden laillisuus. Monet neuvottelu- ja työtaisteluoikeuksia koskevat kirjaukset vaikuttavat Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten vastaisilta.
On selvää, että Tehy ja koko ay-liike tulevat tekemään kaikkensa, että hallitusohjelman kirjaukset, jotka ennennäkemättömällä tavalla kurjistavat työntekijöiden asemaa, eivät näe päivänvaloa.
Kuten sadussa keisarin uusista vaatteista tämäkin tarina tarvitsee totuuden kertojan. Se on ay-liikkeen tehtävä.
Hallitusohjelman toimenpiteet paljastavat alastoman totuuden. Niillä ei vahvisteta demokratiaa, edistetä samapalkkaisuutta ja tasa-arvoa eikä todellakaan paranneta sote- ja vaka-alan vetovoimaa. Päinvastoin.