Päivi Vanninen: Määräaikaisuudet ja raskaussyrjintä – hallituksen uusi näkökulma tasa-arvoon?

Perhevapaasyrjintä ja määräaikaiset työsopimukset kulkevat käsi kädessä. Sote-ala ei kestä yhtään lainsäätäjän työnantajille tarjoilemaa lisäkeinoa syrjiä määräaikaisuuksissa sinnitteleviä ammattilaisia.

Kuvateksti
kuva: iStock

Ennen työuraani Tehyssä toimin 12 vuotta toisessa ammattiliitossa samankaltaisissa työtehtävissä kuin nyt Tehyn oikeuspalveluissa. Sain tuolloin reilun kymmenen vuoden aikana vain muutaman tapauksen, jossa jäsen epäili laitonta määräaikaisuutta ja vain muutaman tasa-arvolain kieltämän syrjintäjutun. 

En kertaakaan työstänyt tapausta, jossa olisi ollut kyse kummastakin samassa riidassa. Elin siinä yleisessä harhassa, että Suomi on tasa-arvon mallimaa ja todellinen edelläkävijä. Vähänpä tiesin.

Tehyssä päiväni ovat täyttyneet jäsenten ja luottamusmiesten yhteydenotoilla heille arkipäiväisistä tilanteista, jossa raskausuutisen jälkeen työsuhdeketju katkeaa taikka työpaikka jää kokonaan saamatta. 

Aluksi tapaukset saivat minut sisuuntumaan ja uskoin törmänneeni poikkeukselliseen yksittäistapaukseen – olihan työnantaja usein suuri julkistyönantaja, joka varmasti osaisi pakottavan lainsäädännön velvoitteet, vaikka unissaan. Kymmenien toisiaan muistuttavien tapausten jälkeen tajusin, että kyse olikin sote-alalle pesiytyneestä tavasta toimia, jolla ei ollut mitään tekemistä tasa-arvon taikka lainsäädännön kanssa. 

Olen kuullut monta kertaa jäseniltä, että työpaikoilla uusille sijaisille kerrotaan jo etukäteen vanhempien konkareiden toimesta, että “niin siinä sitten vaan käy, kun kerrot raskaudesta, että määräaikaista työsopimusta ei enää jatketa”. 

Harva työuransa vasta aloittanut on osannut ja erityisesti uskaltanut vaatia uutta työsopimusta perhevapaalleen, kun lähitulevaisuudessa on tarkoitus olla vauvan kanssa kotona, eikä kiivastahtisessa työelämässä kollegoiden kanssa. 

Rohkeutta on usein horjuttanut se, että sote-alalla on tavanomaista, että kyseessä oleva suuri julkistyönantaja voi olla ainoa alan työllistäjä koko työssäkäyntialueella, joten omien puoliensa pitäminen voisi johtaa negatiivisiin seuraamuksiin työelämään paluun ollessa ajankohtainen.

Edellä on syitä siihen, että näihin laittomuuksiin ei päästä puuttumaan, vaikka Tehyn oikeusapu sen mahdollistaisi aina oikeusistuimia myöten. Jälkikäteinen riitely ja vuosien tuomioistuinprosessi ei ole se, mitä jäsen haluaa lapsiperhearjen lisämausteeksi. 

Määräaikaisuuksia on eniten synnytysikäisillä

Määräaikaisia työsopimuksia solmitaan eniten työuran alkuvaiheessa olevien ns. synnytysikäisten naisten kanssa, joten on selvää, että määräaikaisten työntekijöiden aseman parantaminen johtaisi myös raskaussyrjinnän vähentymiseen. 

Suomen hallitus on luvannut hallitusohjelmassa tehokkaampia keinoja erityisesti raskaus- ja perhevapaaseen perustuvan syrjinnän ehkäisyyn. 

Hallituksen vastuulla on mm. hallituksen tasa-arvopoliittisten tavoitteiden edistäminen ja tasa-arvolainsäädännön valmistelu. Toisaalla sama hallitus valmistelee työministeriön johdolla työsopimuslain muutosta, jolla määräaikaisia työsopimuksia saisi tehdä kokonaan vailla perusteita vuodeksi.

Vastoin omaa hallitusohjelman tasa-arvokirjaustaan hallitus on siten räätälöimässä työnantajille laillisen tavan kokeilla uusia työntekijöitä, jotka ovat usein myös vastavalmistuneita ja synnytysikäisiä. 
Työsopimuslain muutoksen toteutuessa voisi työnantaja vain jättää määräaikaisen työsopimuksen uusimatta, jos työntekijä ilmoittaa ensimmäisen vuoden aikana perhevapaasta.

Vuoden ajaksi solmitut määräaikaiset työsopimukset eivät olisi vielä vahva todiste laittomasta ketjutuksesta, sillä määräaikaisuudelle ei tarvittaisi mitään erityistä perustetta. Syrjintäolettaman osoittamiseen tarvittava näyttö ei siis ehtisi kertyä näin lyhyessä ajassa. Näin hallituksen mahdollistamat syrjintätapaukset jäisivät piiloon, kun jälkikäteiseen laillisuusarvioon ei olisi riittävästi eväitä. Siksi Tehyn jäsen ei voisi halutessaankaan riitauttaa epäilyjään kuten nyt voi, kun jokainen pätkäsopimuskin vaatii perusteen sen solmimikseen. 

En halua sanoa, että mikään ei ole muuttunut sitten lokakuun 2018, kun aloitin Tehyssä. Tehy on saanut aikaiseksi tehokkaampaa koulutusta ja tiedon lisääntymistä eri viestintäkanavia käyttäen, tuomioistuimista oikeuskäytäntöä, johon vedoten työnantajat saadaan myöntämään laittomuudet ja lukuisia yksittäisiä tapauksia on sovittu ilman käräjäreittiä.

Paljon on kuitenkin työsarkaa, jotta sote-alasta saadaan tasa-arvon suunnannäyttäjä, jossa raskausuutisen kertoneen tehyläisen työsuhde ei katkea, vaan hän voi keskittyä odotukseen, eikä sitä himmennä huoli tulevaisuuden työtilanteesta. 

Perheenperustaminen on jo nyt määräaikaisille liian iso riski. Sote-ala tarvitsee konkreettisia työkaluja syrjinnän kitkemiseen, ei enää yhtään silmänkääntötemppua tai höttöistä lupausta, eikä varsinkaan uusia syrjintähoukutuksia työnantajille, joilla se voi korvata vapaalle jäävän uudella ammattilaisella.

Seuraavaksi tartun tällaisiin syrjintätapauksiin:

Yhteydenotto 1

Jäsenellä lähes viisi vuotta määräaikaisia työsopimuksia lastenhoitajana pienen kaupungin päiväkodissa, ketjutus katkeaa jäsenen raskausvapaan aikana. 

Yhteydenotto 2

Jäsenellä kolme sijaisuusperusteista työsopimusta hyvinvointialueella terveydenhoitajana yli vuoden ja 7 kuukauden aikana, neljäs jää saamatta juuri ennen raskausvapaan alkua ja uuteen sijaisuuteen syksyksi otettu vastavalmistunut kesälomasijainen. 

Yhteydenotto 3, (joka tuli kirjoittaessani tätä blogia)

Jäsen tehnyt sairaanhoitajan työtä 25 määräaikaisella työsopimuksella vaihtelevin perustein yhteensä 3 vuotta 10 kuukautta suuren hyvinvointialueen päivystyksessä ja jäänyt raskausvapaalle keväällä ja ketju on päätetty vuoden vaihteessa kesken vanhempainvapaan, kun jäsen on ilmoittanut esihenkilön tiedusteluun, ettei ole palaamassa työelämään heti tammikuussa 2025.

Tervetuloa tehyläiseen työelämään.