Maailman parhaat

Ihmisläheisyys ja mahdollisuus vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ovat työni ydin. Esihenkilötyö on haastavaa, mutta sen avulla voi vaikuttaa koko hoitotyön kenttään ja hoitotyön sujuvuuteen. Esihenkilötyö ei välttämättä aina saa ansaitsemaansa arvostusta, joten sen merkitystä pitäisi tuoda näkyvämmin esille. Hyvä esihenkilötyö rakentuu kuuntelusta, tasa-arvoisesta kohtelusta, läsnäolosta sekä luottamuksen ja arvostuksen ilmapiiristä. 

Pandemia ja uusi sairaala olivat merkittäviä haasteita, mutta kaikesta selvittiin. Tärkeää on yhteistyö, auttamisen halu ja vahva yhteisöllisyys. Opin, että yksin ei jaksa, mutta yhdessä kaikki on mahdollista. Minulle on kunniatehtävä olla hoitotyön esihenkilö. 

Olen ylpeä vahvasta ammatillisesta osaamisestani toimenpidekeskeisessä hoitotyössä ja siitä, miten olen saanut kehittyä tämän työn myötä. Esihenkilönä olen pystynyt vaikuttamaan laajemmin koko hoitotyön kenttään.

Avoimuus, kiinnostus ja jatkuva innostus koko hoitotyön kokonaisuudesta tekevät minusta hyvän esihenkilön. Potilas on aina tärkein, mutta esihenkilönä katson kokonaisuutta niin, että kun henkilöstö voi hyvin, myös potilaat saavat parasta mahdollista hoitoa. Henkilöstöosaaminen, tunneäly ja halu auttaa ovat vahvuuksiani. Koen itseni mahdollistajaksi. 

Tämä on todellinen mahdollisuuksien ala. Olen työskennellyt alalla vuodesta 1982, erilaisissa tehtävissä ja jatkuvasti kouluttautuen uusiin haasteisiin. Ei yhtään päivää työttömänä eikä tylsää hetkeä!

Tätä työtä tehdään ammattitaidolla ja omalla persoonalla. Hoitoalan uran ei tarvitse olla pelkästään nousujohteinen – työtä voi myös laajentaa oppimalla ja opiskelemalla uutta. Tämä lisää ymmärrystä koko hoitoalan kentästä.

Koko urani onnistumisista voisi kirjoittaa kirjan, sillä joka päivältä löytyy pieniä onnistumisia – juuri ne tekevät tästä työstä erityistä.

Minulla on ollut monia mieleenpainuvia hetkiä näytteenotto- ja tutkimustilanteissa, erityisesti lasten, kehitysvammaisten, muistisairaiden ja pelokkaiden potilaiden kanssa. Leikin, laulun tai musiikin avulla olemme päässeet onnistuneeseen lopputulokseen yhteistyössä huoltajan kanssa. Tällaiset kohtaamiset ovat jääneet erityisesti mieleeni.

Perehdyttäminen, kouluttaminen ja ohjaaminen ovat myös lähellä sydäntäni. Tiedon jakaminen on tärkeää, koska se auttaa työyhteisöä kehittymään. Olen ollut mukana valtakunnallisen Kliinisen fysiologian hoitajat ry:n koulutusten järjestämisessä, vastaanottanut yli sata näyttökoetta spirometrialisenssin lanseeraamisessa ja levittänyt allergia- ja astmatietoisuutta vuosikymmenien ajan.

Minulla on kokemusta, näkemystä ja oikea asenne. Haluan ymmärtää, mitä teen ja miksi, ja minulla on rohkeutta tarttua asioihin.

Lähetän myös viestin päättäjille: Päättäjä, älä nitistä hoitajaa! Kissa voi elää pelkällä kiitoksella, mutta hoitaja tarvitsee riittävän taloudellisen korvauksen ja työolosuhteet, jotka mahdollistavat onnistumisen.

Olen työskennellyt terveydenhuoltoalalla lähes 24 vuotta eri tehtävissä. Tämä työ antaa tunteen, että sillä, mitä minä teen, on todella väliä. Tunne kantaa, vaikka alan tulevaisuus välillä huolettaa ja johtamisessa on ongelmia. Ihmisten auttaminen on työtäni. Ongelmien ratkaiseminen eri keinoin on erityisen palkitsevaa. 

Eräs ikimuistoisimmista hetkistä oli, kun liimasimme työparini kanssa pienen, pelokkaan lapsen päässä olevan haavan hänen kotonaan. Toimenpiteen jälkeen kysyin lapselta ja hänen sisarukseltaan– joka oli osallisena haavan syntyyn – olivatko he koskaan nähneet ambulanssia sisältä. Kumpikaan ei ollut, joten menimme yhdessä katsomaan autoa.

Ambulanssin vieressä pikku potilas ojensi kätensä minua kohti. Hän halusi, että nostaisin hänet syliini, vaikka olin entuudestaan täysin tuntematon hänelle. 

En ole maailman paras, mutta silti hyvä. Ensihoitajan työssä on tärkeää tietää ja osata paljon. On etu, jos tuntee edes jonkin verran useita eri erikoisaloja. 

Koen fysioterapeutin työni merkitykselliseksi sekä itselleni että kuntoutujille. Vaikka työ on ajoittain kuormittavaa, se on merkityksellistä. Saan tehdä työtä, jonka osaan hyvin ja jossa voin kehittyä työurani loppuun asti.

Kohtaan työssäni ihmisiä ja pystyn vaikuttamaan heidän toimintakykyynsä. Olen etuoikeutettu, kun saan työskennellä muiden ammattilaisten kanssa ja kutsua näitä taitavia ja inhimillisiä ihmisiä työkavereikseni. Moniammatillisessa tiimissä saadaan paras mahdollinen tulos kuntoutujan kannalta. Jokaiseen työvuoroon on mukava mennä, enkä ole varma, voivatko kaikki näin rehellisesti todeta.

Koen onnistumista aina, kun kuntoutuja saavuttaa uudelleen taidon, jonka hän on menettänyt sairastumisen tai vammautumisen vuoksi – kun hän pärjää itse, ilman minua. Jokainen kiitos lämmittää. Ikimuistoisina mielessä säilyvät ne kuntoutujat, jotka ovat tulleet kuntoutusjaksolle pyörätuolissa ja lähtevät kävellen. Mielessä pysyvät myös ne kuntoutujat, jotka eivät vakavan vammautumisen jälkeen tule enää kävelemään, mutta tulevat toimintakykyisiksi ja näkevät ajan kanssa, että maailma avautuu ja heillekin löytyy paikka. Heidän kanssaan työskentely on opettanut minulle paljon elämisestä ja ihmisyydestä.

Minulla on vahvat vuorovaikutustaidot, ja kuntoutujat kokevat tulevansa kuulluksi ja nähdyksi. Minulla on vahva ammattitaito manuaaliseen ohjaamiseen, liikkeen fasilitointiin ja sen uudelleen oppimiseen. Olen joustava ja mukautuva, ja voin tukea kuntoutujia heidän elämänsä mahdollisesti suurimman kriisin kohdatessa. Kommentit, kuten “Olet erittäin ammattitaitoinen ja juuri oikealla alalla”, tuntuvat merkityksellisiltä ja antavat minulle lisää motivaatiota kehittää itseäni ja kohdata ihmiset yksilöllisesti työssäni.

Olen ikäihmisten hyvinvoinnin asiantuntija ja kannan ylpeydellä ammattiani. Ihmisten ikääntyminen on ainutlaatuista. Olen iloinen saadessani työskennellä henkilöstön sekä vanhusten parissa. 

Jokainen ikäihminen ansaitsee hyvän elämän. Siihen minä voin vaikuttaa. Ikäihmisen hyvä elämä koostuu hänen kuulemisestaan, hyvästä ravinnosta, liikunnasta, mielekkäästä tekemisestä, riittävästä unesta ja sairauksien hyvästä hoitotasapainosta. Geronomina osaan keskittää hoivakodin toiminnan näihin elämän tärkeisiin asioihin. Johdan ja ohjaan henkilökuntaa toimimaan niin, että nämä toteutuvat ja jokainen päivä tuo iloa asukkaille ja mielekkyyttä hoitotyöhön. Päiviin kuuluu jumppahetkiä, asiakkaiden toiveiden kuuntelemista ja toteuttamista sekä hyvää ruokaa. Minulla on velvollisuus valvoa, että toiminta on asiakaslähtöistä.

Olen toiminut kahden uuden hoivakodin aloituksessa. Se on aina iso ponnistus, joka vaatii ikäihmisten palvelujen tuntemista, henkilökunnan rekrytointia ja perehdytystä, viranomaisyhteistyötä, lupien hakemista, kiinteistön turvallisuuden varmistamista, asukkaiden hankintaa ja sopimusten laatimista. 

Ensimmäinen päivä ilman asukkaita on aina jännittävä – pääseekö tiimi sujuvasti vauhtiin ja löytyykö hyvä yhteishenki? Saadaanko talo täyteen asukkaita? Kun ensimmäinen asukas tulee taloon, se on juhlahetki! Lämmin ja odotettu. Nyt, kahden vuoden jälkeen, molemmat talot ovat täynnä asukkaita ja henkilöstö viihtyy niin hyvin, että moni haluaa meille töihin. 

Tunnen ikääntyneiden sairauksia ja olen kokenut onnistumisia ikäihmisten hyvinvoinnin asiantuntijana, esimerkiksi sairauksien hoidossa yhteistyössä lääkärin kanssa. Olen ollut arvioimassa muun muassa Parkinsonin ja muiden neurologisten sairauksien sekä muistisairauksien hoitoa ja hoitotasapainoa. Tiedän, miten tärkeää hyvä ja oikea ravinto on ikäihmiselle. Lisäksi on hyvä tietää, miten lääkkeet vaikuttavat. Haluan tuntea asukkaat ja heidän toimintakykynsä. Vain siten pystyn toimimaan oikein, ohjaamaan ja organisoimaan.

Minulla on iso sydän, olen empaattinen ja haluan ihmisille parasta. Minua on helppo lähestyä ja välitän jokaisesta. Johdan tiimiäni tasapuolisesti. Asukkaiden ja henkilöstön hyvinvointi on tärkein päämäärä työssäni. Olen tehnyt hoivakodin perustyötä melkein joka roolissa ja tiedän, mitä työtä hoivakodissa tehdään. Tiedän työn riskit ja osaan ennaltaehkäistä niitä. Hoitajan työn tunteminen on ehdotonta, että työtä pystyy organisoimaan oikein. On uskallettava tarttua asioihin ja tarvittaessa puuttua. Olen saanut palautetta, että olen empaattisen topakka hoivakodin johtaja. 

Haluan auttaa ihmisiä ennaltaehkäisemään, ylläpitämään ja kehittämään omaa terveyttään tasa-arvoisesti. Alan ammattilaiset ovat moniosaajia, ja ala kehittyy jatkuvasti, mikä tekee työstä kiinnostavaa ja merkityksellistä. Yksinkertaisimmillaan oma läsnäoloni voi pelastaa toisen ihmisen päivän.

Olen vielä urani alussa, mutta ikimuistoisinta onnistumista on hammaslääkäripelkoisten potilaiden auttaminen. Kun pelkopotilas saapuu hoitoon ja kohtaa oman pelkonsa meidän kanssamme. On ihanaa nähdä, kuinka hoitosuhde rakentuu ja pelkäävän potilaan olemus muuttuu rennommaksi käyntien myötä.

Kohtaan jokaisen potilaan yksilönä. Suhtaudun työhöni intohimolla ja se näkyy siinä, että haluan oppia uutta ja kehittää itseäni. Mielestäni kaikilla on oikeus hyvään terveyteen, ja haluan olla mukana mahdollistamassa sitä.

Minulla on suuri halu auttaa ihmisiä ja työskennellä heidän kanssaan. Tämä ala tarjoaa jatkuvasti mahdollisuuden oppia lisää ja kehittää omaa osaamistani.

Onnistumisia on kertynyt paljon! Mutta erityisesti mieleeni on jäänyt nuori nainen, joka oli tullut vastaanotolleni jalkaterapeutin kipukonsultaatioon. Kipukonsultaation jälkeen nainen totesi, että hänen jalkansa on nyt pelastettu. Toinen ihana onnistuminen liittyy amputaatioiden välttämiseen. Amputaatio voidaan välttää hyvän haavahoidon ja keventämisen ansiosta. Myös kodittomien aito kiitos empaattisesta kohtaamisesta ja heidän jalkojensa hoidosta on jäänyt mieleeni. Koen onnistumista työssäni viikoittain.

Olen empaattinen ja otan ihmiset huomioon. Ajattelen luovasti ja "boksin ulkopuolelta". Olen taitava käsistäni ja hyvä kommunikoimaan. Kehitän uusia toimintatapoja ja haluan jatkuvasti oppia uutta. Mieltäni lämmittää erityisesti potilailta ja työyhteisöltä saatu positiivinen palaute.

Kohtaamiset potilaiden kanssa ja ne hetket, kun voin helpottaa heidän henkistä kuormaansa, ovat työn ydin. Potilaille merkitsee paljon se, miten kohtaamme heidät arjessa. Sanoilla on iso merkitys. Ihmiset muistavat pitkään, mitä heille sanotaan vaikeina hetkinä.

Osastolla hoidetaan kaikenikäisiä naisia erilaisissa elämäntilanteissa, kuten keskenmenon kokeneita, raskaudenkeskeytykseen tulevia potilaita ja syöpäpotilaita. Ihmisten reaktiot vaihtelevat paljon: jotkut haluavat keskustella, toiset käsittelevät asioita huumorin avulla ja joillekin riittää hiljainen läsnäolo. Yritän työssäni tulkita, mitä potilas sillä hetkellä kaipaa ja miten voin omalla läsnäolollani siihen vastata. Aina voi myös kysyä suoraan, mitä potilas toivoo ja sillä sitten mennään eteenpäin.

Syöpäpotilaiden kohtaamiset jäävät mieleen. Joillakin potilailla hoidot ovat vasta alkamassa, toisilla niitä on ollut jo ennen toimenpiteitä. Syöpädiagnoosi tuo usein ajatuksia kuolemasta, syöpä-sanalla on vahva kaiku. Näissä tilanteissa pyrin luomaan uskoa hoitoihin ja siihen että tulevaisuutta on vielä edessä. Syöpähoidot ovat kehittyneet paljon ja parhaimmillaan siitä voi parantua.

Mieleen ovat jääneet myös sellaiset hetket, joissa perhe on menettänyt kauan toivomansa lapsen. Lapsen synnyttyä olemme joskus pitäneet osastolla siunaustilaisuuksia ja hätäkasteita. Jotkut perheet tuovat mukanaan pieniä vaatteita tai pehmoleluja, jotka laitamme pienokaisen mukaan hänen viimeiselle matkalleen. 

Tärkeintä on mielestäni pyrkiä tarjoamaan potilaalle turvallinen tila, jossa tunteet ovat sallittuja ja niitä saa näyttää.

Olen halunnut opiskella hoitoalaa lukioikäisestä asti. Alun perin ajattelin, että haluan joko kätilöksi tai äitiysneuvolaan töihin, mutta päädyin opiskelemaan laboratoriohoitajaksi. Olen nauttinut jokaisesta hetkestä! Näytteenotto tuntuu erikoistaidolta. Nautin siitä, että työni on tavallaan käsityötä. Lisäksi pidän päivystystyöstä, jossa näen monenlaisia tilanteita ja olen tärkeä osa potilaiden hoitoa ja diagnosointia.

Ikimuistoisin onnistuminen töissä on se, kun päädyin tekemään analysaattoriin korjaustoimenpiteitä itse niin, että huoltomies puhelimessa ohjeisti, mitä täytyy tehdä ja missä vaiheessa. Ongelma saatiin korjattua! Tästä tuli lisää varmuutta ratkoa pieniä ongelmia itsenäisesti. 

Olen oppinut työn kautta paljon ja kehittynyt varmaksi näytteenottajaksi. Usein muut työntekijät pyytävät minua apuun näytteenotossa. Välitän aidosti siitä, miten kohtaan potilaat, ja otan huomioon heidän mahdolliset pelkonsa ja aiemmat huonot kokemuksensa, jotta he voivat tuntea olonsa turvalliseksi tilanteessa.

Päivät ja työvuorot ovat aina erilaisia. Lapset ovat aitoja ja tuovat iloa. Heiltä saa aitoa ja välitöntä palautetta. Teen tiivistä yhteistyötä eri asiantuntijoiden kanssa. Myös perheiden kanssa tehtävä yhteistyö on tärkeä osa työtäni. Se tuntuu minulle luonnolliselta ja helpolta. Työ on vaativaa, mutta myös palkitsevaa.

Niitä on paljon! Aloitin työurani sairaalan puolella, jossa työskentelin yli 12 vuotta lasten ja nuorten teho-, pitkäaikais- ja infektio-osastoilla. Sieltä sain reppuuni arvokasta tietoa ja taitoa sairaiden lasten hoidosta ja lääkitsemisestä, joita olen pystynyt hyödyntämään varhaiskasvatuksessa. 

Tämän lisäksi on aina hieno kokemus, kun saa lasten ja vanhempien luottamuksen. Yksi ikimuistoisimmista hetkistä oli, kun sain kutsun lapsen syntymäpäiville. Äiti oli antanut lapselle luvan kutsua muutaman päiväkotikaverin, mutta ainoa, jonka hän halusi mukaan, olin minä. Kerran eräs lapsi kysyi, voisinko olla hänen varamummonsa, kun hän kuuli, että minusta oli tullut pienen poikavauvan mummi.

Toinen mieleen jäänyt hetki oli lapsen kanssa, joka ei halunnut antaa rasvata itseään, vaikka rasvaus oli välttämätön ihottuman vuoksi. Pääsin hänen kanssaan yhteisymmärrykseen, ja hän sanoi, että rasvaus onnistuu vain, jos Tarja on aina töissä, kun hän on hoidossa.

Kun muistaa kolme tärkeää asiaa – päivää/huomenta, kiitos ja anteeksi. Olen huumorintajuinen, kärsivällinen ja idearikas. Pystyn tekemään nopeitakin ratkaisuja. Tiedostan, etten ole täydellinen ja haluan oppia uutta ja kehittyä. Arvostan lapsia ja heidän huoltajiaan. Heittäydyn työhöni ja autan työkavereitani. Vaikeissakaan tilanteissa en luovuta, vaan jatkan yrittämistä.

Hoitoala on minun juttuni. En nuorena edes halunnut hakeutua muiden alojen koulutuksiin. Olen luonnostani empaattinen, mutta minussa on myös tietynlaista auktoriteettia ja osaan ottaa ammatillisen minäni esiin aina tarvittaessa.

 

On vaikea valita vain yhtä onnistumista, sillä niitä on kertynyt niin paljon! Yksi merkittävä hetki oli, kun onnistuin saamaan väkivaltaisesti käyttäytyneen muistisairaan mieshenkilön luottamuksen. Toinen mieleenpainuva onnistuminen liittyy Etäkotihoitoon, jossa sain olla kehittämässä uutta hoitomuotoa ja esitellä työtäni jopa brittiläisessä päivälehdessä.

Etäkotihoidossa merkittäviä hetkiä ovat olleet myös tilanteet, joissa aluksi epäileväinen asiakas on vastustelusta huolimatta hyväksynyt etäpalvelun. Ja lopulta ei halua siitä missään nimessä luopua!

Olen empaattinen, helposti lähestyttävä, ystävällinen, hymyileväinen, asiallinen ja ammattitaitoinen. Olen opiskellut myös muistihoitajan koulutuksen, sillä suurin osa asiakkaistani on muistiongelmaisia. 

Haluan tehdä työtä, jossa voin hyödyntää osaamistani ja vahvuuksiani. Mielenterveystyössä voin tehdä työtä omana itsenäni, ja se tukee myös asiakasta kukoistamaan omana persoonanaan. 

Ikimuistoisin hetki oli eräs keikkamatka asiakkaiden kanssa, jolloin asukas pääsi kuulemaan livenä suosikkiartistinsa keikan. Esityksen jälkeen pääsimme tapaamaan artistin ja otimme yhteiskuvan. Kuva on komeillut yksikkömme yhteistilojen seinällä, ja sen ääreen olemme palanneet monet kerrat muistelemaan tätä hienoa hetkeä. 

Olen maailman paras siinä, mitä teen, koska nautin työstäni. Tiedän tekeväni tärkeää työtä, ja siitä saatu ilo välittyy myös asukkaille

Koen työni merkitykselliseksi ja palkitsevaksi – olen unelma-ammatissani. Asiakkaideni kiputilat estävät heitä usein tekemästä itselleen tärkeitä asioita, kuten harrastamasta liikuntaa. Kivut voivat häiritä tavallista arkea ja vaikeuttaa unensaantia. Työni palkitsee minua varsinkin silloin, kun asiakkaani kertoo palanneensa harrastusten pariin tai nukkuneensa pitkästä aikaa hyvät yöunet.

Palkitsevia hetkiä ovat myös ne, kun asiakas oivaltaa uutta kehonsa toiminnasta ja saa inspiraatiota pitää terveydestään entistä parempaa huolta. Yksi parhaista palautteista oli tanssijalta, joka sanoi: "Tuntuu, että osteopaattisen hoidon jälkeen kehossa on enemmän tilaa.”

Erään asiakkaan vuosia kestänyt leukakipu hävisi ensimmäisen hoidon jälkeen ja hän pystyi taas nukkumaan kunnolla. Yhdistin hoidossa käsin tehtävää osteopaattista hoitoa ja kuivaneulausta. Tuntui upealta, että hänen olonsa parani niin nopeasti, sillä kroonisen kivun helpottaminen vaatii yleensä enemmän aikaa ja useita hoitokertoja.

Toinen ikimuistoinen onnistuminen liittyy amerikkalaisen jalkapallon pelaajaan, joka oli kärsinyt kahdesta akillesjännerepeämästä. Hoitoni jälkeen hän pystyi vielä palaamaan pelikentälle ja pelaamaan ehjän kauden. Hoidolla tavoitteena oli minimoida akillesjänteen arpikudoksen kiinnikkeisyys, palauttaa liikkuvuus, voima ja sekä parantaa kehonhallintaa. Kuntoutuksessa yhdistin osteopaattista hoitoa, kuivaneulausta, kinesioteippausta ja ohjattua harjoittelua. Hienointa oli nähdä urheilijan menestyksekäs paluu lajin pariin.

Olen osaava työssäni, mutta en kuvittele olevani maailman paras, sillä aina löytyy uutta opittavaa. Vastaanotolla olen ihminen ihmiselle. Kun luottamus asiakkaan kanssa syntyy, myös hoitotulos on yleensä hyvä.

Pyrin olemaan läsnä ja kuuntelemaan. Haluan ymmärtää asiakkaani tarinaa ja poimia siitä asiat, jotka ovat hänelle merkityksellisiä. Kosketus on tärkeä osa hoitoa – asiakkaan tulee voida rentoutua ja luottaa käsiini. Osteopaattiset otteet ovat parhaimmillaan yhtä aikaa lempeitä, mutta sopivan napakoita.

Olisi hienoa, jos osteopaattien taitoa hoitaa ihmisiä yksilöllisesti arvostettaisiin entistä enemmän. 

Pidän työni monipuolisuudesta ja siitä, että saan kohdata erilaisia ihmisiä. Työni on merkityksellistä, ja siinä pääsen auttamaan potilaita.

Lapsipotilaan kanssa PET-TT-tutkimuksessa, kun potilas tuli osastolta valmiiksi kanyloituna meille ja aloin valmistella häntä tutkimusta varten. Testasin kanyylin ja huomasin, että se ei ollut suonessa, sillä potilas koki kipua, kun laitoin keittosuolaa kanyylin kautta. Meillä oli kiire tuona päivänä, joten en ehtinyt itse kanyloimaan häntä uudelleen. Lähetin potilaan takaisin osastolle kanyylin vaihtoa varten. Soitin myös osastolle ja pyysin ilmoitusta, kun toimiva kanyyli olisi paikallaan. Kun sain ilmoituksen, menin osastolle radiolääkkeen kanssa antamaan annoksen. 

Testasin kanyylin uudelleen ja huomasin, että kanyyli ei vieläkään toiminut. Tämä vaati uuden radiolääkkeen hakemista ja vielä yhden kanyylinvaihdon. Lopulta, kolmannella kerralla, kanyyli toimi ja sain annettua radiolääkkeen potilaalle. Samalla rauhoittelin häntä juttelemalla hänen kiinnostuksen kohteistaan. Rauhoittelin myös potilaan vanhempia, sillä he olivat huolissaan. 

Tilanteessa oli mukana myös kansainvälinen vaihto-opiskelija, joka seurasi koko prosessia ja selitin hänelle jokaisen vaiheen. Lopulta potilas ja vanhemmat olivat hyvin iloisia, kun saimme tutkimuksen tehtyä. 

Teen työni huolellisesti enkä jätä mitään puolitiehen. Olen sympaattinen potilaita ja kollegoitani kohtaan ja yritän aina tsempata kaikkia, vaikka epäonnistumisia tapahtuisikin. Otan töissä opiskelijat huomioon, jotta voimme kouluttaa lisää ammattilaisia vaativaan työhömme. Virheistä oppii ja niitä sattuu kaikille.

Sosiaali- ja terveysala on lähellä sydäntäni, koska saan auttaa ihmisiä ja tukea heidän hyvinvointiaan. Minulle on tärkeää, että kohtaan jokaisen yksilönä ja huomioin heidän tarpeensa kokonaisvaltaisesti. Minua motivoi nähdä, miten työni vaikuttaa positiivisesti ihmisten elämään ja arkeen. Arvostan myös mahdollisuutta työskennellä osaavassa ja välittävässä työyhteisössä, jossa yhteistyö ja ammatillinen kasvu ovat tärkeitä.

Olen töissä lasten teho-osastolla. Ikimuistoisimmat onnistumiset liittyvät niihin hetkiin, kun lapsi toipuu vakavasta sairaudesta tai onnettomuudesta ja perhe pystyy palaamaan normaaliin arkeen. Minulle on jäänyt mieleen tilanne, kun hoidimme vaikeasti sairasta lasta, jonka toipuminen vaati tiivistä moniammatillista yhteistyötä ja pitkäjänteistä hoitoa. Kaikki tiimimme jäsenet tekivät parhaansa. Jokainen pieni edistysaskel toi toivoa sekä perheelle että hoitohenkilökunnalle. Lopulta lapsi tervehtyi, ja perhe pystyi jatkamaan tavallista arkea. Erityisen koskettavaa oli se hetki, kun perhe palasi myöhemmin kiittämään meitä. He kertoivat, kuinka ratkaisevaa työmme oli ollut heidän elämänsä kannalta. Näiden hetkien kautta ymmärtää, miten tärkeää ja merkityksellistä työ tällä alalla on – ei vain lapsen toipumisen, vaan myös perheen tukemisen ja toivon ylläpitämisen vuoksi. Tällaiset kokemukset vahvistavat motivaatiotani ja muistuttavat työn merkityksestä.

Kohtelen perheitä luotettavasti ja tarjoan heille psyykkistä tukea. Kaikki tunteet ovat sallittuja – myös omani hoitajana. On tärkeää, että perheet näkevät ammattilaisten välittävän aidosti ja olevan mukana perheiden huolissa ilman tunteiden piilottelua. Yhdistelmä ammatillisuutta ja inhimillisyyttä luo luottamusta ja auttaa perheitä tuntemaan itsensä arvostetuiksi ja tuetuiksi.

Asiakastyö, varsinkin ikäihmisten kanssa, on äärimmäisen palkitsevaa ja tyydyttävää. On kunniatehtävä olla yhteiskunnan hauraimpien ihmisten tukena ja apuna.

Ikääntyneet ansaitsevat tulla kohdatuksi hyvin ja mahdollisuuden olla aktiivisia toimijoita omassa elämässään. Meidän ammattilaisten tehtävänä on tukea heidän osallisuuttaan ja oman elämän asiantuntijuuttaan. Näin he voivat elää hyvää ja laadukasta elämää, vaikka heidän itsenäinen toimintakykynsä olisi merkittävästi heikentynyt. Asiakkaiden itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ja valintojen tukeminen vaativat läsnäoloa ja empatiaa. Tämä on meille sote-palveluiden työntekijöille etuoikeus ja kunnia!

Esimerkiksi, kun saa yhdistettyä iäkkään asiakaspariskunnan takaisin yhteen pitkän erossaolon jälkeen. Tai kun asiakkaan pitkäaikainen kaltoinkohtelu saadaan lopetettua, tarvittavat prosessit käyntiin ja hänen elämänsä voidaan laittaa kuntoon ja turvalliseksi. Koen onnistumista myös omaisten kanssa tehtävästä yhteistyöstä esimerkiksi tilanteissa, joissa sekä omaisten että asiakkaan voimavarat ovat olleet lopussa, mutta yhdessä olemme saaneet asiat järjestykseen. Näin elämässä on voitu keskittyä taas oleelliseen: läsnäoloon läheisten kanssa ja elämästä iloitsemiseen.

Muistisairaiden kanssa onnistumisen kokemukset ilmenevät eri tavalla. He eivät ehkä osaa sanoittaa kiitollisuuttaan, mutta esimerkiksi kosketuksesta, ilmeistä tai eleistä voi tulkita kiitollisuuden ja tyytyväisyyden. 

Teen työni täydellä sydämellä, asiakkaan etu aina edellä. Pyrin kohtaamaan jokaisen ihmisen kunnioittavasti ja yksilöllisesti, olipa kyseessä asiakas, omainen tai kollega. Geronomina koen olevani ammatillisesti vahva vanhustyössä. Olen ylpeä laaja-alaisesta osaamisestani. Tällainen asiantuntijuus ikääntyvässä väestössä on rikkaus, josta tulee olla ylpeä. Pyrin aina edistämään ja tukemaan ikääntyneiden omaa ääntä, toimijuutta, osallisuutta, itsemääräämisoikeutta ja tasa-arvoa. Teen työni täydellä sydämellä, nöyränä ja arvokkaasti, omaa ammattiani ja alaamme kunnioittaen ja vaalien.

Teen työtä ennaltaehkäisevässä lastensuojelutyössä Lapset SIB Helsingissä. Työni on merkityksellistä perheiden hyvinvoinnin kannalta. Työ on rinnalla kulkemista, vahvaa luottamusta ja perheiden kokonaisvaltaista auttamista. Tällä hetkellä olen unelmatyössäni.

Urallani on ollut monia upeita hetkiä ja kohtaamisia, mutta yksi nykyisestä työstäni nousee erityisesti mieleen.

Erään perheen lapsi oli työskentelyn alkaessa hyvin sulkeutunut ja kommunikoi naukumalla. Vuosien mittaan hänestä on kehittynyt avoin lapsi, joka kommunikoi puheella. Pitkä asiakassuhde, luottamus ja erityisesti koira-avusteinen työskentely ovat olleet tärkeitä. Työskentelyn aikana lapsi sai olla koiran ohjaaja muiden lasten edessä, mikä lisäsi hänen omaa varmuutta ja ylpeyttä osaamisestaan. Se oli upeaa! Unelmien perhekuvaan hän halusi koirat mukaan. Se oli minulle iso hetki. Ujosta ja sulkeutuneesta lapsesta kuoriutui itsevarma lapsi.

Olen opiskellut koira-avusteista työskentelyä sosiaali- ja terveysalalla ja olen myös neuropsykiatrinen valmentaja. Näiden kahden yhdistäminen on ollut pitkäaikainen haaveeni, jonka olen saanut toteuttaa.

Olen aito oma itseni, teen työtä vahvasti persoonalla. Olen saanut positiivista palautetta kyvyssäni lähestyä ihmisiä haavoittuvassa elämäntilanteessa inhimillisesti ja samalla tasolla heidän kanssaan.

Haluan auttaa ihmisiä ja edistää heidän terveyttään. Parasta työssäni on tavata päivittäin uusia, erilaisia ihmisiä ja auttaa heitä huolehtimaan paremmin terveydestään. Erityisen palkitsevaa on onnistuminen pelkopotilaiden hoitamisessa. Pelko ja jännitys on valitettavan yleistä suun terveydenhuollossa ja haluan muuttaa tätä tilannetta parempaan suuntaan. 

Suu on todella tärkeä osa terveyttä ja oikeastaan ihmisen koko hyvinvointi lähteekin suusta. Suuhygienistinä saan tehdä töitä terveyden alkulähteellä. Se tekee työstäni merkityksellistä ja innostavaa.

Työssä on hyvin palkitsevaa, kun saan pelkopotilaat käymään säännöllisesti ennaltaehkäisevässä hoidossa voimakkaasta pelosta huolimatta. Esimerkiksi hiljattain vastaanotolleni tuli hyvin jännittynyt nuori nainen, joka alkoi itkeä heti hoitohuoneeseen tullessaan. Hän oli kertonut minulle jo ennen tuloaan voimakkaasta pelosta ja häpeästä suutaan kohtaan. Vastaanotolla selvisi, että hänellä oli lisäksi haastava elämäntilanne, jonka takia hän ei ollut nukkunut ollenkaan edellisenä yönä. Kirjaimellisesti tunsin hänen tuskansa, joten itkimme yhdessä, halasimme ja sovimme, että yritämme hoitoa uudelleen, kun tilanne on rauhallisempi. 

Seuraavalla kerralla tullessaan hän oli kuin eri ihminen, reipas ja iloinen, pelostaan huolimatta. Hän tiesi voivansa luottaa minuun. Hän sanoi olevansa minulle ikuisesti kiitollinen kohtaamisestamme, koska hänet oli todella huomioitu ihmisenä eikä vain toimenpiteenä.

Työmme on milliäkin tarkempaa käsityötä, ja se sopii minulle. Lisäksi vastaan hoitolamme päivittäistoiminnasta eli järjestän asioita. Olen hyvin järjestelmällinen ja pikkutarkka, joten suuhygienistin työ sopii minulle oikein hyvin, koska tämä, jos mikä, on milliäkin tarkempaa käsityötä. Positiivinen palaute asiakkailtani kertoo, että olen osannut tehdä asioita oikein. Se motivoi työssäni minua eniten. Haluan aina haastaa itseäni, enkä kulkea aidan matalimmasta kohdasta. Kunnianhimo vie minua eteenpäin itseni kehittämisessä, esimerkiksi säännöllisesti jatkokouluttautumalla.

Terveyden edistäminen ja sairauksien ennaltaehkäisy ovat aina olleet minulle tärkeimpiä ja arvokkaimpia tehtäviä. Rakastan työskennellä nuorten kanssa, ja erityisesti mielenterveysasiat ovat lähellä sydäntäni. Kouluterveydenhoitajan työni ohella teen keikkatyötä sairaanhoitajana akuuttipsykiatriassa, jossa työskentelen erilaisilla suljetuilla osastoilla. Näin voin yhdistää kaksi minulle tärkeää erikoisalaa ja työskennellä hyvin erilaisissa ympäristöissä. Psykiatrian parissa työskentelystä saan erinomaisia eväitä opiskelijoiden kanssa työskentelyyn.

Vastavalmistuneena työskentelin kouluterveydenhuollossa ympäristössä, jossa oli vaikeistakin oloista tulevia lapsia. Onnistuin olemaan turvallinen ja lähestyttävä aikuinen lapsille. En pelännyt tarttua toimeen tai puhua vaikeistakaan aiheista. Opin nopeasti työskentelemään moniammatillisesti ja arvostan kaikkia ympärilläni työskenteleviä ammattilaisia tasapuolisesti. 

Olen maailman paras siinä, mitä teen, koska olen aidosti läsnä ja kuuntelen nuoria. Terveysasiat ovat minulle henkireikä, ja ymmärrän psyykkisen ja fyysisen terveyden tasapainon merkityksen ihmisen hyvinvoinnille. Koen, että nuoret uskaltavat puhua minulle rohkeasti. Vapaa-ajallani urheilen kilpaa, mikä myös auttaa työssäni. Olen hyvä roolimalli ja työskentelen nuorten hyväksi suurella sydämellä.